Näkemiin NZ!

vidi;

http://youtu.be/rKaKzYqajck

Niin paljon kertaheittämällä on taas uusia asioita nähny, että jääny kirjottaminen ku tänne Balillle lennettiin, Lähetään kumminki siitä liikenteeseen mihin jäätiin!

Queenstownista jatkettiin Wanakaan parempien kalavesien ja uusien maisemien perässä. Ensimmäinen yö meni vuortenpäällä tien varressa pienten puskien takana luottaen ettei poliisi porhalla ohi ja muistuta sakolla, mutta sen verra kokeneita ollaan että ollaan opittu homma eikä sakkoja tullu ;) Wanakassa heittäydyttiin taas vähäks aikaa levyks nurmikolle ja mietittiin mitä tulevan pitää. Siinä päädyttiin sit tulokseen et käydään muutama jokireissu ja siirrytään vähin ääni kohti pohjoista länsirannikkoa. Wanakassa yö vietettiin (kattokaa nimi kartasta)  nimisen joel varrella. Joessa lymys muutamia hyvän kokosia kirrejä, joten lyötiin teltat pystyyn ja lähettiin illa hämärtyessä kartottaa mestoja. Pimeen tullen spottailtiin valoilla kirrejä, joita oli sielä täällä. Muutamia karkuutuksia ja illan päälle yks 50senttinen ylös muistona joesta. Aamulla lyötiin kamoja kasaan auton luona ja tavattiin kalastajapariskunta jotka kerto joesta, mikä oli meidän matkan varrella pohjoiseen mentäsessä.

Perinteinen viidakkoleiri

 No siitä saatiinki seuraava tukikohta ja ajettiin illan päälle joen läheisyyteen tunnin kävelymatkan päähän ja tien varteen taas yömesta. Aamun valjetessa lyötiin kalakamppeet taas kouraan ja lähettiin tarpomaan kohti jokea. Joki säväytti heti alussa. Alku päässä kristallin kirkas vesi ja muutamia 45-55 kirrejä mateli veessä. hetken päästä alkoi veden loiske kuulua ylävirrasta ja bedulla komee reilu 50 senttinen kirre kiinni. Siittä nopeet kuvat ja takas kasvamaan. Kalastajapari neuvoi, että ylävirroilla ois kalaisammat veet joten jätettiin alalatvat tulomatkalle ja lähettiin tarpomaan yläjuoksulle. Maisemat olivat kuin unesta ja vedenvärikin niin kirkasta, että välillä ei tiennyt heitteleekö perhoa veteen vai kivikolle ;) Ylös tarvottiin jylhissä maisemissa ja kalankuvat silmissä. Isot suvannot ovat osoittautuneet kalaisimmiksi, joten niitä kierreltiin. Kaloja näky kohtuullisesti mutta todella arkoja. Rantaan menoon sai käyttää puolipäivää jos meinas tärpin saada. Muutamia todella hyviä taisteluita saatiin aikaseks, mutta kalat vei aina voiton ja pääs irti viime metreillä. Pienempiä kaloja tuli paljon mutta isommat tuntui olevan turhan valikoivia ruoan suhteen eikä meijän menu ollut tarpeeks kattava :D No jäi kyseiseltä joelta hyviä muistoja ja huikeine maisemineen. Päivä joella oli taas yksi muisto lisää Seelannin hienoista kalavesistä. 

Eei oo kylmää, ei

Pelin henki; Näe kala ennen kuin se näkee sut.

Joelta suunnattiin kohti pohjoista Haast nimiseen paikkaan joka toimi välietappina. siinä nukuttiin yö ja jatkettiin matkaa pitkin pohjois-länsi rannikkoa. Pysähdyttiin pohjoiseen mentäessä Fox Glacierissa, jossa pyörähettiin jäätikköä kattomassa. Ajettiin autot parkkiin ja jo parkkipaikalla homma haiskahti farssilta. Turisteja busseittain ja varoituskylttejä joka puolella. No käveltiin kumminki muutama kilsa tien päähän missä oli ikijäätikkö näkyvissä. Ehkä silmä on vaan tottunut, mutta perille tultaessa samanvärinen lumi mitä suomessa löytää tienvarresta, kun hiekat on aurattu lumen pääälle ei ollut mikään hienoin nähtävyys. Joten jos postikortteja tulee ikijäätiköltä seelannista Fox Glacier nimisestä paikasta ne on MUOKATTUJA :D Mutta voi sanoo että ollaan ainakin jäätikkö nähty.

Postikorttimaisema, Tä

Seuraava pysähdys paikka oli Reefton missä oli tarkotus tehä pidempi muutaman päivän kalareissu mikä olisi Seelannin viimeinen. No mentiin kaupunkiin syömään ja siinä tien toisella puolella kalakauppa joten aattelin käydä puristaa kaikki infot tiskiltä ja hyvänä neuvona voin sanoo, että ostamalla pari perhoa irtoo erittäin kullan arvosia vinkkejä. Kaupan omisti vanha pariskunta ja niistä muodostukin erittäin luotettavat ”yhteistyö” kumppanit. Neuvo menemään hieman syrjäsemmille joille johon joutu patikoimaan, koska autolla lähelle pääsevät joet kuulemma tosi ruuhkasia.

 Kaikkien tipsien jälkeen lähettiin Waitahu joelle ja mummo sano, että eräkämppä löytyy 20 kilsan patikoinnin jälkeen. Päämääränä siis eräkämppä, lähettiin lampsimaan jälleen jeeraan. Ilta hämärty ja usko kämpän löytymisestä alko jo hiipumaan kunnes viimesen mutkan takaa paljastu unelmien eräkämppä! Sisään astuessa ei voinu kuin tuulettaa. Kamina millä pysty pitää kämpän kuivana ja pöydät ruoan tekoon ja SÄNGYT just kuudelle! Voin sanoo että sänky on enemmän ku tervetullut 45 telttayön jälkeen ;) Eräkämppä oli joen varressa ja kämpän kohalla suvanto josta spotattiin illalla vielä 8 yli 50 senttistä taimenta. ja yks plus70 cm MÖRKÖ.

Paikka haltuun :)

"Eiks sen Hutin pitäny olla jo täs"

 Odotukset oli kovat aamunvaljetessa ja lähettiin koluumaan jokea. Maasto kuhisi ampiaisia, mikä ei sinänsä ollut ongelma kuin Tompalle, joka on allerginen ampiaisille. Tomppa pelas varman päälle ja otti mökkihöperön roolin ja vietti kaks vuorokautta mökissä :D Pimppareita oli valehtelematta kymmenen neliömetrillä! Me kalastettiin eka päivä alavirtaa joka kohasta ja kaloja näky, mutta aina vain sillon kun säikäytettiin ne ja pommitti hirveetäkyytiä karkuun. Muutamia tärppejä saatiin, mutta kalat olivat tosi passiivisia. Siinä illan tullen mietittiin että millä ihmeellä me saadaan kalat tarttumaan kun ei tunnu mikää kelpaavaan.

MökkihöperÖ

 Lähettiin sitten perinteiselle iltakalalle lamppujen kanssa ja viereisistä suvannoista pilkkimällä yritettiin alapuolella olevia n 60cm taimenia saada, mutta mikään ei kelvannut. Muutamasti vähän haukkas mutta kiinni ei jäänyt… siinä mietti kaikki keinot miten sais siiman päähän hienon kunnon luonnon taimenen. Eerik koitti pilkkimällä isointa taimenta saada suvannosta ja tuurilla jäi taimen kiinni. Siinä huomattiin mikä voima on kunnon luonnontaimenessa. Kala tuli rauhassa rantaan mutta metri ennen rantaa päätti lähtä takasin ja veti 100 metriä ylävirtaan yhellä pyrähdyksellä. Loppuenlopuks saatiin taimen haaviin ja puntari näytti 3kg! mittaa kalalle kerty 70cm joka jäi reissun ennätykseks. Seuraavana päivänä nähtiin myös paljon taimenia, mutta passiivisuus jatku kalojen suhteen. Ei minkään näköstä elettä vaikka mitä tarjos. No nautittiin maisemista ja eräelämästä ilman tärppejä. Kolmantena päivänä päätetiin lähtä kohti autoja, koska Tompalla ois pian mielenterveys alkanu järkkyä kolmen mökkipäivän jälkeen :D Joen jälkeen käytiin vielä hakee kalakaupasta kaikki talteen jättämämme arvotavarat, mitkä olivat tallessa autovarkaiden varalta. Kaupan pitäjä sanoi, että osa syy saatto taimenten passiivisuuteen olla veden vähäinen happipitoisuus, koska keli oli ollut pitkään kuivaa. Tai sitten miehissä :D

70cm 3kg 

Reeftonissa lyötiin vavat pussiin ja päätettiin lähteä pohjois-saarelle vain nauttimaan luonnon kuumista lähteistä ja maisemista. Yks päivä pyörittiin Wellingtonissa ihmetellen kaupunkielämää, mutta jatkettiin matkaa suraavana päivänä kohti Taupoa. Ennen taupoa bongattiin netistä hieno vaellusreitti, mikä oli käyneiden mukaan MUST-juttu pohjoissaarella. 20km pitkä vaellus pitkin tulivuorien reunoja ja rikkipitoisten järvien keskellä oli upea. Piti kuitenkin jotaki poikkeavaakin tehä ja lähettiin vallottaa reitin varrella oleva tulivuori! Matka ylös oli elämän raskain tunteroinen. Ylhäällä maisemat olivat huikeet ja heikompaaki alko huippaa ku kurkkas kraaterin reunalta tulivuoren sisään. Alastulo oli helppoa, koska tulivuoren reuna oli pientä laavakivee. Käytännössä lasketeltiin kovettunutta laavapetiä aina alas asti. Jos pohjois-saarelle joku eksyy, voin suositella kyseistä reittiä (Tongariro crossing) maisemineen ihan kaikille oli se sen verran huikee. Illan päälle ajeltiin vielä Taupoon.

Perusleiri Tongariro keikkaa edeltävänä iltana

Jaa, joku muukin halus nähä nää maisemat :O

Huipul hymyilyttää

Taupossa nautittiin luonnon kuumista lähteistä. Kaupungin reunalla meni tulikuuma puro joka laski kylmään jokeen, joten kahden joen risteymästä oli erittäin mukava ettiä itelle sopiva kohta lämmön puolesta ;D 

Veden lämpötilan voit ite määrätä!

Kuva ei tee oikeutta Seelannin tähtitaivaalle!

Taupossa hypättiin myös SkyDive (laskuvarjohyppy) noin 4 kilometristä. Yks elämän huikeimmista kokemuksista oli istua koneen reunalla luottaen, että suhun köytetty kaveri nykäsee varjon 3kilometriä alempana :D Vapaapudotus oli sanoinkuvaamaton olotila! 45 sekuntia Uuden-Seelannin yläpuolella vain tippuen tyhjyyteen. Se oli jotain käsittämätöntä. Ja varjon avauetessa kaikki pysähty ja hiljaisuus tuli sekunnissa. Ohjaaja anto varjon ohjaus kapulat käsiin ja näytti määränpään mihin piti päästä. Siinä sitte nautti maisemista ja otti ensiaskeleita laskuvarjon ohjauksessa. Lasku oli loppupeleissä erittäin lyhyt aika, mutta kokemus oli niin hieno että sen muistaa loppu elämän! Tätäkin voi suositella kaikille! Taupossa rentouduttiin vielä muutama päivä, jonka jälkeen ajettiin Hamiltoniin, missä myytiin hyvin palveltu Subaru. Siitä siirryttiin vuokra-auton ja bussin voimin Aucklandin kaupungin vilskeeseen. 

Mitähän sitä menikää varaamaan... :D

Aucklandissa käytiin ajelee kartinkia ja hengailtiin kaupungilla ja seurattiin muiden ihmisten kiireitä. Aika meinas käydä pitkäks koska aikaa samassa kaupungissa oli reilu viikko ja kaikilla mielessä lämpimät ”ulkomaat” eli Bali. Viimesenä lähtöpäivänä Aucklandista kaupungissa oli festivaalit, jossa oli näyttävät ilotulitukset. Kuinka sattukaan, että pojat istu omaisuus rinkassa, puiston nurmikolle ja jätti haikeat hyvästit Uudelle-Seelannille mielettömien ilotulitusten räjähdellessä taivaalle. ( Meiän mielestä hienommat ku Sydneyn tulitukset.) Hienoja muistoja hienojen muistojen perään.

Lento seelannista oli pitkä ja kerettiin välissä nähä hieman vielä Australiaakin, mutta vain lentokentältä. Ausseita noustiin taas lentoon ja

pian oli pitkä lento takana. Lentokoneesta ulos tullesa taas lämmin pöhö yllätti. Kello oli 9 illalla, 30 lämmintä ja jätkät uudessa maassa turistin roolissa. Uuttamaisemaa on kaivattu ja nyt sitä tulee toden teolla, kun kehitysmaihin lennettiin.

Aucklandin raketit

Greetings from NZ

 Mutta jo nyt ylipitkä blogi on katkaistava ja kerrottava seuraavassa päivityksessä lisää. Sen paljastan, että kirjotan tällä hetkelläkin blogia meren rannalla heinäkattosessa Bungalowissa, jonka alapuolelle lyö surffiaallot rantaan. Aaltojen ja silmien välissä siis vain läppäri :D Ainoot mitkä puuttuu on surffilaudat, jotka ostetaan huomenna;) mutta ens blogis lisää täältä!

-make