Kotimatkalla

 Sumatralla Padangissa jumiteltii viikko ja mietittiin mikä olis seuraava kohde. Osalla alkoi jo reissumieli uupua ja mielen valtas rakas kotimaa. No loppuen lopuks monen suunnitelman jälkeen päädyttiin Yanton (mentawai jätkän) suosittelemaan Cimajaan, Jaavalla joka siis on Sumatran viereinen saari. Mesta on noin 4 tuntia Jakartasta, Jaavan pääkaupungista etelään. Ei muutako lentoliput varaukseen ja menoks! Kuitenkaan koko porukka ei Jaavalle lähtenyt vaan Rabbe oli päättänyt jo Mentawaita ennen, että muutama viikko Mentawailla saa kruunata reissun ja lensi suomeen palattuamme Padangiin. Myös Bedun ja Eerikin suurin reissukuume oli ohi ja pojat lens suomeen Rabben perässä. Siinä oli vähä haikee heittää kavereille hyvästit ku oltii oltu kuitenki vuosi reissussa ja nyt porukka hajos. 

Vika aamupala isommalla porukalla, Padangissa Yannis Homestayssa.

Cimaja, Jaava, -saatiin talo keskelta riisipeltoa !

 No Cimajalle lähettiin kuitenki vielä pienemmällä porukalla minä, Tupe, Tomppa ja Emppu. Saatiin Yanton kautta valmis yöpaikka ja kuljetukset Jakartasta,  joten ei tarvinnu ku hypätä Jakartassa lentokentalla oottavaan autoon ja lähtä kohti Cimajaa. Hieman välillä hirvitti ku ajeltii pimeessä vuoristojen läpi pikkuteitä kun joka mutkassa hillu paikalliset kiväärien kanssa pitkin tienpientaria. Mutta jälkee päi selvis että ne metästelee vaan lintuja. Ekat päivät meni spotteja kartottaessa ja ootellessa vähä pienempiä aaltoja. Käytiin empun kanssa surffaa noin tunnin ajomatkan päässä Cimajasta keskellä pikku kylää ja saatiin 50 päinen katsomo rannalle. Paikalline koulu tuli kattoo ku me räpiköitiin muovipussien ja roskien seassa. Oli meinaa roskasin spotti ikinä! Joka kerta ku sukels aallon ali sai repi muovipussia pois päästä että näki eteepäi. Eipä me kaua siinä spotilla viihyttykkään.

Jaavalaisia koulupoikia

Lahossa mopoilla Sawarnaan, Einstein tyynena.

 Kolmantena päivänä Cimajalla päästiin surffauksen makuun ja surffailtiin koko päivä keskenään  sopivan kokosissa ja tyhjissa aalloissa. Sattu paikallinen kaveri kameran kanssa rannalle ni saatiin muistojaki päivästä. Yhtenä päivänä päätettiin lähtee ettii aaltoja hieman kauempaa ja ajeltiin skoballa noi 2 tuntia vuoristoteitä pohjoseen Sawarnaan, pieneen kylaan. Matkat on aina yhtä mielenkiintosia skootterilla. Koskaan ei tiiä mitä mutkan takana oottaa. Välillä saatto olla kalaverkot levällään keskella tieta ja puol kylää perkaamassa niitä, välillä rekka poikittan kaatamassa soraa isoimpiin tiessä oleviin monttuihin. Pitkän sompailun jälkeen pääsimme kohteeseen ja lyötiin sinkit naamaan ja hypattiin veteen. Paikka oli erittäin hieno ja vedet kirkkaat. Ja mikä parasta meidän lisäks vain yks paikallinen veessä. Pitkia ja hyvankokosia aaltoja! Sielä surffailtiin päivä ja nautittiin hienoista maisemista. Tutustuttiin myös yhteen hotellin pitäjään, joten sinne ens kerralla yöks jos paikalle satutaan. Viikko oltiin yhteensä Cimajalla surffailemassa ja oli kyllä huikeita mestoja! Ainut miinus oli Empulle tullut ruokamyrkytys, mutta sekin meni onneksi yhessä yössä ohi. Viimesenä päivänä putsattiin laudat totaalisesti ja pakattiin huolellisesti tulevia lentoja varten, koska ei enää surffattaviin maihin lennetä. Haikea mielihän siinä tuli, kun joutuu jättää surffailu pitkäks aikaa ja alkaa pikkuhiljaa miettiä paluuta Suomeen. Yövyttiin kuitenki yön yli Jakartassa hotellissa ja varailtiin lennot Singaporen kautta Dubaihin.

Make riding this unforgiving slab at Cimaja ;)

Viimeset Nasi Gorengit Indonesialaisittain

 Hotellien ja lentojen varaus on ollu aina yhtä hankalaa ja varsinkin kun automaatti imas Empun ja meijän koko porukan viimesen luottokortin Jakartassa. Olihan meillä aussikortit mutta rahat suomitileillä ja se otti aikaa että saatiin siirrettyä rahat aussi tileille. Onneks Tupella oli vähän aussitilillä ettei tarvinnu ilman rahaa elää 3 päivää. No reissuun kuuluu aina pieni säätö ja se jatku seuraavana päivänä. Hotellin väki ei osannut tilata meille tilataksia keskustasta lentokentälle, vaikka kuin yrittivät. Meillä sitten meni hermo, kun meinas tulla kiire ja otettiin sitte 3 pientä taksia ja mentiin niillä kentälle peräkanaa, mutta tietysti 2 taksia jätti väärään terminaaliin osan ja sieltä jouduttiin uudella taksilla mennä oikeeseen terminaaliin. Ihme kyllä ei myöhästytty ja päästiin ajoissa oikeeseen mestaan ja lento lähti kohti Singaporea.

Toista kertaa Singaporessa samalla reissulla, talla kertaa vahan rehevammalla tukalla.

Parlamenttitason toimintaa kuvassa

Singaporen kentällä alettiin kattomaan yöpaikkaa ja Tomppa löys netistä halvalla viidentähden hotellin ja alettiin sitä varamaan. No kenenkään kortit ei toiminu ja otettiin yhteys Suomeen että saatais yö paikka ja saatiin suomesta yhden luottokortin tiedot millä alettiin varaamaan hovihotellia. Tomppa onneks tarkasti tiedot vielä ennen vahvistamista ja hoksas, että maksu ei oo menny läpi muilla korteilla, koska hinta onkin punnissa eikä dollareissa eli korteilla ei ollu tarpeeks katetta :D Ois tullu kalliiks ku oiskerenny vahvistaa maksun. Noin 200e per yö :D No päädyttiin 6 tunnin selailun jälkeen kaupungille hostellin yöks. Pari päivää notkuttiin Singaporessa ja ihmeteltiin kulttuurieroja Jaavan ja Singaporen välillä. Kehitysmaissa ihmiset oli todella ystävällisiä, avuliaita ja sosiaalisia. Taas kun tultiin kehittyneeseen maahan ihmiset tuntu aivan koneilta. Junassa kukaan ei puhunu keskenään ja kaikki räpläs puhelimella, jotain muka "tärkeetä". Kaikki piiloutu jonku elektronisen laitteen taakse ja näytti kiireelliseltä. Aika nopeesti tuli ikävä kehitysmaita, jossa ihmiset oikeasti nauttii pienistä asioista, soitteli kitaraa ja hengaili porukalla kaikessa rauhassa.

Fellow traveller from Guinea, Africa! Parasta reissaamisessa, -tutustua ihmisiin ja kuulla lekendaa!

No singaporesta lennettiinki Dubaihin ja aateltiin että nyt nautitaan reissun viimesistä hetkistä täysillä! Saatiin ihan hyvä diili yhestä 5 tähen hotellista ja varattiin sieltä 150 neliöinen sviitti 3 yöks. Ja oli muuten hulppee! Henkilökunta hieman naureskeli ku kaikki muut asiakkaat kulki puvuissa ja me tultiin yksityisbussilla oven eteen ja astuttiin sisää shortseissa ja släpäreissä. Ensimmäinen hotellin työntekijä kysy, että ollaanko sita pankki ryöstetty vai mistä ollaa rahat revitty :D No tepasteltiin muutaman palvelian kanssa kattomaa huoneita ja kyllä vastas odotuksia! Meillä oli oma olohuone kaks makkaria ja kaks kylppäriä ja aivan viimesen päälle sängyt! Kyllä kelpas viimesiä reissun päiviä viettää kyseisessä mestassa. Aamupala sisälty hintaan ja neljän päivän aikana ei edes keretty maistaa kaikkea mitä tarjolla oli :D Kattoaltaalla otettiin aamut aurinkoa ja rentouduttiin. Siinä makoilessa yks palvelija kuskas kylmiä rättejä kasvolle hopealautasella, ettei olo pääse menee huonoks. Tryffeleita silkkikasineilla jne. :D Ihme ku eivat puotelleet rypaleita suuhun :D Yks ilta kun tilattiin pizzaa niin semmonen henkivartija lahti hakemaan niita pizzoja meian kans, kaveli rinnalla ja varmisti turvallisen pizzan luovutuksen... Ehkä vähä liia hifistelyä ;) 4 päivää dubaissa oli tarpeeks. Saatiin shoppailtua tarvittava määrä pitkää vaatetta Suomea varten ja kotia jotaki tuliaisia. Nähtävyydet ja maisemat ei niinkään enää kiinnostanu kun reissussa tuli nähtyä ja koettua nii paljon, että alko tulla pieni reissu ähky eikä mikään tuntunu enää miltään. Yhtenä päivänä käytiin vähä riehumassa vesipuistossa.

Saatiin oma linja-auto kentalta hotellille. Ainaki oli tilaa laudoille :D

Kyllahan tama oli aivan kiva, koinsyomien hostellien, riippumatto-, ja Uuden Seelannin telttailun jalkeen.

Marina Bay - Dubai

Maken biitseja ja viidakoita kyntany reppu rimmaa lakanoitten puhtauden kanssa  ;)

 

Sufeeta

Laskettiin etta lahemmas 200 eri tuotetta oli aamiaisella tarjolla :D

Matkan liat liukeni tonne

Ukolla oli omassa asunnossaan pikku salakauppa jossa myi kelloja ja laukkuja

Dubaista lähtikin sitten lento Moskovan kautta Suomeen. Siinäkö renkaat irtos maasta ja kone nous siiville ja ties että vain yhen välilaskun päässä on kotimaa mistä on oltu vuos ja kuukaus poissa, ei oikeen tienny mitä ajattelee. Onneks oli yölento ja herättiin Moskovan yläpuolella, mutta kone ei laskeutunutkaan. Ei saatu kapteenin mukaan lupaa laskee Moskovaan sumuisen kelin takia nii lennettiin Novgorodiin missä ootettiin että sumu häviäis ja päästäis Moskovaan. Lento myöhästy Moskovasta mutta onneks oli sama lentoyhtiö ja jatkolentoa vain siirrettiin tunnilla eteenpäin. Kavi ilmi ettei siella Moskovassa oikeesti mitaan sumua ollut. Epailivat etta Vladimir ois lahteny kentalta johonkin ja sen takia jouduttiin venailla...Moskovasta lähettiinkin sitten kohti suomea ja koko matkan pyöri vain mielessä, kuinka huikea vuosi on nyt takana ja kuinka paljon on nähnyt ja kokenut ja tutustunut uusiin ihmisiin. Tuntuu aivan unelta, että kaikki meni reissussa niin nappiin ja aika meni NIIN nopeasti.

Maailman isoin akvaario, Dubai Mallissa

Helsinkivantaalle saapuessa suurin shokki oli kun kaikki puhu suomea! Meillä jäi matkatavarat Moskovaan sen lento hässäkän takia ja siinä sitte hiema sekavassa olotilassa yritettii änkyttää jollekki työn tekijälle, että saatais matkatavarat. No meinas niillä vähä hermo mennä ku ei oikee osannu kunnolla selittää niille mitään semmossessa kulttuurishokissa :D Saatiin kumminki asiat hoitoon ja tavarat tuli seuraavana paivana kotiovelle. Meitä ootti kentällä vastassa mun ja Tupen veli, Sale, joka oli ainut joka oli tietone meijän tulosta. Oli se tunteikas nähä jätkää vuoden tauon jälkeen, ku ollaan aina oltu tiiviisti tekemisissä! Siitä sitten käytiin heittää  Tomppa himaan ja ajettiin ite kans kotia. Oli aivan käsittämätön fiilis kun ajo kohti kotia ja kaikki niin tuttua ja turvallista: kehä III, JUMBO, NURMIJÄRVI. Ei sitä uskonu todeks, että oli taas suomessa. Koti väki yllätettiin ja olihan se niin hieno palata rakkaitten sisarusten ja vanhempien keskelle omaan KOTIIN. Olo oli vaan nii sekava, että sitä on vaikea sanoin kuvailla. Niin hienoa olla taas suomessa aivan uskomattoman kokemusrikkaan vuoden jälkeen. Reissu avarti ja opetti todella paljon ja suosittelen kaikille kenellä on vain mahdollisuus, tehkää pidempi reissu ja kierrelkää maailmaa! Aivan huikea kokemus joka saralla!

Vihdoin Suomessa kyselemassa laukkujen peraan. Aivan ihmeissaan kun palvellaan suomeksi:)

Itelle reissu oli ensimmainen, MUTTA EI VIIMEINEN!

Kiitos kaikille lukijoille toivottavasti on ollut jollakin tasolla luettavaa tekstiä. Samalla myös itelle tämä on suuri muistojen päiväkirja, mitä lukee ilolla vuosienkin päästä! Me totutellaan Suomi elämään taas ja koitetaan saada arjesta kiinni! Sitäkin ihme kyllä kaipaa pitkän tauon jälkeen:)

-Make