Down South

Noniiin!

Täytyy kirjotella tiheemmin että muistaa mitä kaikkea sitä on tapahtunu :)

Tossa linkki videoon. https://www.youtube.com/watch?v=NvPbVDJQWKE&feature=youtu.be
käykäähä tzekkaamas ;)

Viime tiedon mukaan oltiin brissyissä joten jatketaan siitä. Hyvin nukutun yön jälkeen lähettiin ajelemaan kohti "kotiseutua" eli goldcoastia. Fiilis pohjosesta alas ajettaessa oli sama kuin olis tullut suomessa lomalta pohjoisesta takas helsinkiin arjen keskelle, mutta poikkeus oli ettei arki jatkunut vielä :) Costilla fiilisteltiin kaikkia niitä mestoja mihin oltiin pölähetty huhtikuussa aivan umpituristeina. Siitä ollaan opittu Australiassa elämisen niin hyviä, kuin haitta puoliakin aina auton osto/katsatus kiemuroista, aina hyviin surffi spotteihin. Suurimpana asiana Australia on opettanut SURRFAUKSEN. Laji joka saa ainaki mun kaltasen ihmisen koukutettua täysin. Laji näyttää mitättömältä aalloilla pyörimiseltä mutta kun surffaukseen pääsee sisään se on aivan maagista! näyttää erittäin helpolta mutta sen on tosi vaikeeta. Joka päivä oppii uutta ja mikä hienointa se yhdistää ihmisiä. On ilo seurata kun vanhemmat opettaa nuoria melkein alle kouluikäsiä surffaamaan isoissa aalloissa. Sielä saa taistella aalloista aina 5 vuotiaasta 90 vuoitiaiden kanssa. Ja mikä hienointa kaikki hurraa ku joku surffaa isommalla aallolla. Vedessä kaikki on yhtä hymyä ja aina joku heittää ohi mennen "hey how are you?".

Snapper rocks

Currumbin. Viimeistä kertaa

Enivei takas asiaan. Costilla käytiin vielä saunomassa Spiron altailla isolla Suomi sakilla ja kerettiin uusille tytöille kehua mestoja miten ollaan saatu käyttää näitä mestoja viimeset 8kk ilmasella eikä oo mitään ongelmia tullut. No ainaku kehuu ni käy perinteiset eli liia iso lauma oli lompsinu varpasillee pyyhe olalla respan ohi altaille nii sieltähän tuli tunnin jälkeen häädöt vaikka kuin vannottiin että "setämme asuu tuolla yläkerrassa". Kerettiin me vähä myös rillailla ja rabbelle järkättiin yllätyssynttärit vuosien kertyessä 23:een. Kakkua jäi sen verran yli että ratkottiin kivi, paperi, sakset menetelmällä kenen naamaan kakku lyödään ja illan epäonnisin, eli Bedu sai kermakuorrutuksen koko naamaan. Se ilta oli costilla viimeinen ja yöksi päädyttiin mihin muuallekkaan kuin kotoisaan "mummolaan". Aamulla lyötiin kamat lantikkaan ja hyvästeltiin ehkä lopullisesti Joken ja Liisan kämppä. Harmi oli että Liisa oli lähteny ajelee aamulla kohti Melbournee joten ei keritty hyvästelee. Kyseinen "mummola" on ollut yksi reissun tukipilareista joka on auttanut monessa asiassa ja siitä kuuluukin SUURI KIITOS Jokelle ja Liisalle. Ystävällisyyden perikuvia molemmat.

Haikein mielin jäi cousti taakse ja varmasti ikävä sinne vielä iskee mutta nokka kohti Byronia ja hyviä surffispotteja. Baironiin, -rennon elämän luvattuun kaupunkiin, saavuttaessa ensimmäisenä tietysti surffaamaan The Passille! Hyvää swelliä (aaltoa) luvannu moneks päiväks, joten ei voinu ku hymyillä. Eka päivä meni surffatessa ja illalla auringon laskiessa hurautettii lähimälle leirintäalueelle (missä on aussien parhaat suihkut) ja otettiin telttapaikat. Siinä sitte illan hämärtyessä leirintäalueelle ajeli myös Hakkaraisen veljekset kera Asmon, Hennan ja Sonjan. Parit sanat vaihettii, teltat pystyy, silmät kiinni ja kohti seuraavaa päivää.

Säät ei suosinu rannalla joten päivä meni veessä aaltoja ootellessa. Ruokapuoli suoritettiin monesti Lighthouse pizzeriassa, koska byronin halvin. 5 dollaria pizza eli euroissa n. 3.5e eli sopiva meijä budjetille ;) Samalla kaavalla mentiin aina viikonloppuun asti ja tottakai vahdattu surfforecastia (sivu mistä näkee aaltojen koon voiman jne...) , joka lupas viikonlopulle 3-4metristä aaltoa! Perjantaina tuli taas suomalaisia lisää ja oli leirintä alueella "Suomimafia" koossa. Saatiin Sidnistäki uusia kasvoja. Alakärpän sisarukset Eemil ja Linnea. Lauantaina mentiin aamusta aalloille ja kyllä! Ennuste piti paikkansa. Vähän aikaa siinä kateltiin näköalapaikalta ku toinen toistaan suurempi aalto kaatu erittäin tasaisesti poikittain pitkin Passin rantaa. Ei muutako kamppeet niskaa ja taistelee aaltoja vastaa. Kyllä huomas veteenmetäessä että aalloissa oli voimaa! Välillä sai kerätä ite kukin vuorollaa itteesä ku nelimetrine aalto pyyhki yli mutta kun sattu olee oikeessa kohassa ja sai sen jätti aallon ni olihan se juhlaa! Muutama tunti sielä surffattiin jonka jälkeen melottiin rättiväsyneinä rantaan. Kyllä maistu sen jälkeen ruoka. Haettii rillattavaa ja hyödynnettiin taas näitä aussien ilmasia grillejä kunnon grilliherkuilla! Ilta meni sateen takia koko sakin kanssa meijän teltassa kitaraa soitellen ja laulellen. Eemil varmisti kitaran kanssa erttäin hyvän tunnelman (Taitava soittaja). Sunnuntaina päivä myös surffattiin ja grillailtiin. Siinä iltapäivän ruoan jälkeen muut lähti kohti brissyä ja meijän sakki plus Asmo jäätiin Byroniin.

Maanantaina oli tarkotus laittaa auto myyntikuntoon, eli hommata kaikenmaailman seiftisertifikaatteja, jossa tuntuu että aina huijataan vaa rahaa. No mentiin paikalliselle bensalenkkarille ja sanottiin että pesis koneen (koska ohjaustehostin vuotaa). Siinä 3 tuntia ooteltii ja mentii takas ja väittivät että moottori oli pesty eikä mitää olleet tehneet. No ei suostuttu maksaa ennekö näyttävät mitä oli tehneet ni haistatti vaa paskat eli koitti kusettaa vaan rahaa. No ei maksettu ja lähettii menee. Sitte hoksattiin että täytyki lähtee ajaa takas Gold Coastille, että saadaan eri osavaltion leima ja paperit. No ajettiin Snapperiin (Snapper Rocks), että päästiin Queenslandin puolelle ja saatiin varattua seuraavalle päivälle aika auton "katsastustarkasukseen". No siinä oli vielä sitte ilta aikaa ni mentiin hyvästelee Snapperin surffispotti. Ja sieltäki saatiin hyvät surffit aivan peilityynessä säässä. Aurinko ku punastutti taivaan rannan ja käveli pois aalloilta ei voinu ku hymyillä ja olla onnellinen, että on saanu surffailla maailman parhaimmilla surffispoteilla mutta toki myös samalla ruuhkasimmilla. Yöks lyötii teltta keskelle puistoa vähä sivumalle kaupungista ja toivottiin ettei poliisi herätä. Onni oli puolellamme ja säilyttii sakotta ja lähettiin aamupalalle.( Ausseissa laitonta telttailla muualla kuin leirintäalueella.).

Biitsipiknikki 

Päivä meni auton katastuksessa ja kerettiin me surffatakki. Katsastuksessa sattu olee laiska jätkä ja pyöri vaa auton ympäri ja löi terveen paperit käteen. Kerranki oli tuuria autoasioissa puolellamme. Auto asiat ku saatiin kuntoon lähtettiin ajelee alas päin ja vihdoinki kohti uusia maisemia! Ollaan senverran jo pyöritty Goldcoast-Byron alueella. Päätettiin ajella byronista reilu tunni verra alaspäi Yambaan.

Yambasta buukattiin leirintäalueelta taas telttapaikat ja lyötiin leiri pystyyn. Siinä ilta syötiin ja painuttiin nukkumaa. Aamulla saatiin vuoden tauon jälkeen käyttöön pyykinpesukone ja survottiin jokainen koko rinkan sisältö koneeseen lievittääksemme ajokoiran hajua kamppeissa. Oli meinaa suht kosteita vaatteita muhinu vähä aikaa rinkassa :D Päivällä käytiin kattoo vähä Yambaa ja löydettii surffispotit, mutta ei aaltoja.. No ei viittiny kumminkaa välipäivää pitää surffauksesta ku oltiin pari viikkoa jo jokapäivä sööffattu ni käytii sit yhellä biitsillä missä oli välillä hyvää aaltoa, vetää pientä siivua laudoilla. Illalla päästii leirintäalueella paikallisten kanssa vetelee venee perässä isoo kolmen hengen rengasta. Sanottiin kuskille että vetää täysillä ni sehän veti. Varmaa 80 km/h mentii ulkomutkissa ja oli nättiä! Illanpäälle tuli taas Hakkaraisen porukka samalle alueelle koska niilläkin sama määränpää jouluna. Ilta hengailtiin ja koitettii vähä muokkailla videoita, että saatas vähä videomateriaalia sinne Suomeenki.

#Nofilter 

Aamulla lähettiin sateen kastelemana taas alaspäin ja tällä hetkellä ollaan Coffs Harborin kirjastossa täyttelemässä kaikenmaailman lippulappuja, että saatais verot ja eläkkeet australian valtiolta omille tileille. Näitäkin papereita on räplätty tässä monta tuntia ja vihdoinkin alkaa olee kaikki laput täytetty ja alkaa selkenee tämäkin paperisodat!

Matka jatkuu tästä alaspäin ja jouluksi olis tarkotus päästä Sidnin lähelle luonnonpuistoon Munmorahin leirintäalueelle. Kirjotellaan taas ku keritään lisää.

Naistenruoka

Miestenruoka :)

 -Make

Moi!

Juuh elikkäs. Edellisen blogin julkaisun yhteydessä totesimme kuinka huonot internetyhteydet Australian peräkylissä on. Aloitan tämän tarinan siis Townsvillen kupeesta.

Townsvillessä oli tarkoitus aloittaa elämä tiukennetulla budjetilla ja kun saavuttiin iltasella kaupunkiin aloitettiin (myöhässä) etsimään puita mihin ripustaa riippumatot. Kartasta katsottiin asumaton alue puilla. Voimalinjojen alta löytyi sopiva paikka maukkaille yöunille, mutta kuinka ollakaan vain Markus oli kerennyt nukahtaa kun Tomppa tuli autosta huutelemaan että pienet elukat syö hengiltä. Ei siinä, kello 1 yöllä ja hostellille varaamaan öitä. Hyvin siellä nukku ilmastoidussa huoneessa ja aamulla todettiin että viimeöinen paikka oli keskellä suota. Townsvillessä ladattiin akkuja ja voimia, uiden ja grillaten edullista ruokaa. Hostellilla oli pari Cairnsista tuttua ruotsalaistyttöä jotka otettiin maasturin kyytiin ja suunnattiin etelään Airlie Beachille.

Airlie Beach on todella pieni kylä maailmankuulun Whitsundays- saaren edustalla. Valitettavasti meiltä jäi käymättä tämä nähtävyys kun sinne olisi pitänyt varata paikat retkelle jo paljon aiemmin. Mutta tästäkin taajamasta löytyi rakennettu laguuni auringonottoa ja rentoutumista ajatellen. Tälläkin paikalla viihdyttiin muutama päivä kun Tompan täytyi huolehtia silmätulehdus kuntoon. Onneksi ollaan isommilta vältytty vielä toistaiseksi.

Not so beautiful

Airlie Beach jätettiin taakse ilman sen kummempaa suunitelmaa siitä että mihin seuraavaksi suunnataan. Se että Australian valtio ottaa todellakin tosissaan liikennejärjestelyt, tuli jälleen todistettua kun kilometrejä rullasimme lantikkaan. Vähän väliä kyltti jossa lukee lepää tai kuole ja sen jälkeen pysähdyspaikka väsyneille kuskeille. Mutta ei se mikään vitsi ole, mekin nähtiin turhan monta kukkapuskaa ristin edessä.

Toinen todellinen varoitusmerkki on tuo iki-ihana kengurukyltti. Vaikkei omalle kohdalle kolahtanutkaan niin näitä Ruun raatoja oli varmasti 3 per 10km. 6 tunnin ajon jälkeen oltiin jossain kylässä syömässä taas niin pahaa mutta helppoa pikaruokaa. Siinä mietittiin että mihin suunnataan, kun päätöstä ei syntynyt niin ajeltiin muutaman tehdaskaupungin, 900km ja 6 lisätunnin jälkeen Hervey Bayn lähelle pusikkoon nukkumaan.

Hervey Baystä varattiin pienestä ja hyvästä hostellista 4 yötä 25$ per hlö/yö. Tässä hostellissa vietettiin todellista lomaa uiden, auringossa maaten ja hyviä ruokia kokkaillen. Hostellin väki oli tavallista vanhempaa ja todella miellyttävää porukkaa. Saatiin hostellin väeltä hyviä neuvoja Uusi-Seelannin matkaa varten niin kalastukseen kuin joka päiväiseen elämäänkin liittyen.

Varattiin hostelliin tultaessa matka Fraser Islandille, jonne lähdettiinkin perjantaiaamusta. Reissun järjestäjänä Dingo Tour ja ryhmän vetäjänä Joulupukki. Fraserille järjestetään reissuja todella paljon ja meidänkin 21- henkinen ryhmä oli tungettu 3 autoon. Saari on todella hieno, mutta siitä enemmän kuvina. Porukka oli todella miellyttävää ja illan tullen meillä oli hyviä keskusteluja jalkapallosta homo-avioliittoihin. Reissu oli 2 päivää ja yksi yö, mikä oli meille aivan riittävä.

Kun retket  ja nähtävyydet on suurimmaksi osaksi nähty on aika palata surffauksen pariin. Noosaan ajettiin saarireissun jälkeen suorilta jonkun maastopyöräreitin varrelle nukkumaan. Aamulla Noosaan ja pojat vuokrasi laudat alle ja surffasivat pahimmat himot pois.

Back to home. Brisbanessa tutustuttiin vasta Suomesta tulleisiin tyttöihin. Kostille ajelimme surffilautojen luokse, joita pojat jo kutsuvat vaimoikseen! Ikävä kyllä surffattavia aaltoja ei ollut, joten pelasimme koripalloa ja skeittasimme pari päivää. Brisbanessa asuu suomalainen mummo, joka tykkää kutsua suomalaisia nuoria laulamaan ja soittamaan flyygeliään. Paikalla oli viitisentoista ihmistä ja joululaulut raikuivat mukavasti.
Menimme yöksi Charlotalle joka asuu isossa omakotitalossa. Illalla naapuriin tunkeuduttiin, pöllittiin tietokoneita, puhelimet ja kaksi autoa. Omistaja tuli hädissään lainaamaan meiltä puhelinta ja poliiseja tuli kohta paljon paikalle. Yöllä paikalle oli tullut uutisreportterit, jotka haastattelivat Attea, joka oli mennyt tupakalle. Seuraavan päivän oli Aten naama jokaisissa uutisissa.

Göran ja Seija kutsuivat meidät saunomaan ja syömään edellisen kerran yhteydessä. Tähän tartuimmekin vielä kun oli mahdollista. Saunoimme, puhuimme bullshittiä, uimme ja sitten kävimme käsiksi oikeaan juhla-ateriaan. Tähän kaikkeen meni vaivaiset 6 tuntia ja jäimme velkaa tuhannet kiitokset.

Maailman parasta ruokaa!

Hyvin ravittuina lähdimme kohti Noosa Headsin surffispottia. Noosassa oli aivan täydellisiä aaltoja harmaassa mutta lämpimässä sadesäässä. Ikävä kyllä kuvamateriaalia ei saatu kyseisitä aalloista ollenkaan, kun meidän GoPro oli hukassa ja Törmäsen Empun GoPro tippui merenpohjaan. Suomen itsenäisyyspäivälle sattui elämämme parhaat surffit.

Palasimme takaisin rikospaikalle, jossa juttelimme aamuyöhön asti elämän suurista kysymyksistä. Australiassa on todettu moneen kertaan, että täällä on helpompi tutustua ihmisiin kuin Suomessa. Kun kaikki on kaukana kotoa löytyy yhteisiä puheenaiheita yllättävänkin helposti.

Worongaryssä viimeistä aamua

Rannan miehelle myös

millä ilmeellä itse vetäisit

Kiitokset vielä yllätyssyntymäpäivien järjestäjille ja kaikille onnittelijoille.
Kommentoikaa ja todistakaa että luette tätä blogia niin kirjoitamme vähän useammin.

-Rabbe

Hyvää yötä!