Moi!

Juuh elikkäs. Edellisen blogin julkaisun yhteydessä totesimme kuinka huonot internetyhteydet Australian peräkylissä on. Aloitan tämän tarinan siis Townsvillen kupeesta.

Townsvillessä oli tarkoitus aloittaa elämä tiukennetulla budjetilla ja kun saavuttiin iltasella kaupunkiin aloitettiin (myöhässä) etsimään puita mihin ripustaa riippumatot. Kartasta katsottiin asumaton alue puilla. Voimalinjojen alta löytyi sopiva paikka maukkaille yöunille, mutta kuinka ollakaan vain Markus oli kerennyt nukahtaa kun Tomppa tuli autosta huutelemaan että pienet elukat syö hengiltä. Ei siinä, kello 1 yöllä ja hostellille varaamaan öitä. Hyvin siellä nukku ilmastoidussa huoneessa ja aamulla todettiin että viimeöinen paikka oli keskellä suota. Townsvillessä ladattiin akkuja ja voimia, uiden ja grillaten edullista ruokaa. Hostellilla oli pari Cairnsista tuttua ruotsalaistyttöä jotka otettiin maasturin kyytiin ja suunnattiin etelään Airlie Beachille.

Airlie Beach on todella pieni kylä maailmankuulun Whitsundays- saaren edustalla. Valitettavasti meiltä jäi käymättä tämä nähtävyys kun sinne olisi pitänyt varata paikat retkelle jo paljon aiemmin. Mutta tästäkin taajamasta löytyi rakennettu laguuni auringonottoa ja rentoutumista ajatellen. Tälläkin paikalla viihdyttiin muutama päivä kun Tompan täytyi huolehtia silmätulehdus kuntoon. Onneksi ollaan isommilta vältytty vielä toistaiseksi.

Not so beautiful

Airlie Beach jätettiin taakse ilman sen kummempaa suunitelmaa siitä että mihin seuraavaksi suunnataan. Se että Australian valtio ottaa todellakin tosissaan liikennejärjestelyt, tuli jälleen todistettua kun kilometrejä rullasimme lantikkaan. Vähän väliä kyltti jossa lukee lepää tai kuole ja sen jälkeen pysähdyspaikka väsyneille kuskeille. Mutta ei se mikään vitsi ole, mekin nähtiin turhan monta kukkapuskaa ristin edessä.

Toinen todellinen varoitusmerkki on tuo iki-ihana kengurukyltti. Vaikkei omalle kohdalle kolahtanutkaan niin näitä Ruun raatoja oli varmasti 3 per 10km. 6 tunnin ajon jälkeen oltiin jossain kylässä syömässä taas niin pahaa mutta helppoa pikaruokaa. Siinä mietittiin että mihin suunnataan, kun päätöstä ei syntynyt niin ajeltiin muutaman tehdaskaupungin, 900km ja 6 lisätunnin jälkeen Hervey Bayn lähelle pusikkoon nukkumaan.

Hervey Baystä varattiin pienestä ja hyvästä hostellista 4 yötä 25$ per hlö/yö. Tässä hostellissa vietettiin todellista lomaa uiden, auringossa maaten ja hyviä ruokia kokkaillen. Hostellin väki oli tavallista vanhempaa ja todella miellyttävää porukkaa. Saatiin hostellin väeltä hyviä neuvoja Uusi-Seelannin matkaa varten niin kalastukseen kuin joka päiväiseen elämäänkin liittyen.

Varattiin hostelliin tultaessa matka Fraser Islandille, jonne lähdettiinkin perjantaiaamusta. Reissun järjestäjänä Dingo Tour ja ryhmän vetäjänä Joulupukki. Fraserille järjestetään reissuja todella paljon ja meidänkin 21- henkinen ryhmä oli tungettu 3 autoon. Saari on todella hieno, mutta siitä enemmän kuvina. Porukka oli todella miellyttävää ja illan tullen meillä oli hyviä keskusteluja jalkapallosta homo-avioliittoihin. Reissu oli 2 päivää ja yksi yö, mikä oli meille aivan riittävä.

Kun retket  ja nähtävyydet on suurimmaksi osaksi nähty on aika palata surffauksen pariin. Noosaan ajettiin saarireissun jälkeen suorilta jonkun maastopyöräreitin varrelle nukkumaan. Aamulla Noosaan ja pojat vuokrasi laudat alle ja surffasivat pahimmat himot pois.

Back to home. Brisbanessa tutustuttiin vasta Suomesta tulleisiin tyttöihin. Kostille ajelimme surffilautojen luokse, joita pojat jo kutsuvat vaimoikseen! Ikävä kyllä surffattavia aaltoja ei ollut, joten pelasimme koripalloa ja skeittasimme pari päivää. Brisbanessa asuu suomalainen mummo, joka tykkää kutsua suomalaisia nuoria laulamaan ja soittamaan flyygeliään. Paikalla oli viitisentoista ihmistä ja joululaulut raikuivat mukavasti.
Menimme yöksi Charlotalle joka asuu isossa omakotitalossa. Illalla naapuriin tunkeuduttiin, pöllittiin tietokoneita, puhelimet ja kaksi autoa. Omistaja tuli hädissään lainaamaan meiltä puhelinta ja poliiseja tuli kohta paljon paikalle. Yöllä paikalle oli tullut uutisreportterit, jotka haastattelivat Attea, joka oli mennyt tupakalle. Seuraavan päivän oli Aten naama jokaisissa uutisissa.

Göran ja Seija kutsuivat meidät saunomaan ja syömään edellisen kerran yhteydessä. Tähän tartuimmekin vielä kun oli mahdollista. Saunoimme, puhuimme bullshittiä, uimme ja sitten kävimme käsiksi oikeaan juhla-ateriaan. Tähän kaikkeen meni vaivaiset 6 tuntia ja jäimme velkaa tuhannet kiitokset.

Maailman parasta ruokaa!

Hyvin ravittuina lähdimme kohti Noosa Headsin surffispottia. Noosassa oli aivan täydellisiä aaltoja harmaassa mutta lämpimässä sadesäässä. Ikävä kyllä kuvamateriaalia ei saatu kyseisitä aalloista ollenkaan, kun meidän GoPro oli hukassa ja Törmäsen Empun GoPro tippui merenpohjaan. Suomen itsenäisyyspäivälle sattui elämämme parhaat surffit.

Palasimme takaisin rikospaikalle, jossa juttelimme aamuyöhön asti elämän suurista kysymyksistä. Australiassa on todettu moneen kertaan, että täällä on helpompi tutustua ihmisiin kuin Suomessa. Kun kaikki on kaukana kotoa löytyy yhteisiä puheenaiheita yllättävänkin helposti.

Worongaryssä viimeistä aamua

Rannan miehelle myös

millä ilmeellä itse vetäisit

Kiitokset vielä yllätyssyntymäpäivien järjestäjille ja kaikille onnittelijoille.
Kommentoikaa ja todistakaa että luette tätä blogia niin kirjoitamme vähän useammin.

-Rabbe

Hyvää yötä!