Fishing and hiking in New Zealand

Viimeiset kaksi viikkoa videoksi tiivistettynä;
http://youtu.be/QfZvwOfKZnU

Jatketaan taas kirjottelua! 


Viimesen tiedon mukaan oltiin Queenstownissa, josta lähettiin yöksi Arrowtowniin Lake Hayesin rantaan. Ajeltiin mestoille ja teltat lyötiin autojen viereen sillä riskillä että sakot voi tulla. Siinä touhuiltiin ja huomattiin että telttojen takana menee noin 2 m levee hieman samee joki. Ja tottakai koska seuraava kuukaus on tarkotus kalastaa, kiinnosti oliko joessa kalaa. Jonkin aikaa tutkailtiin otsalampuilla kunnes joku spottas taimenen joessa! Kyllä, 50cm möllykkä ui hiljalleen joen reunaa ylös. Ei siinä oikee kukaa meinannu housuissa pysyä ja lähettin kasaa kalavehkeet. Siinä sitte kalastettiin ja joki oli ku sadusta! Pieni joki mutta 50 metrin matkalla taimenia varmaa 10 ja kaikki yli 45 senttisiä. Vuoronperään joku hihkas; haavi! Taas on kiinni! ja kaikki paukutti omat taimen ennätykset uusiks :) Siitä otettii aamupalalle yks taimen ja loput takas vapauteen. 


Puron antia.



Tytötki oli kyseistä iltaa ikuistamassa mutta oikeastaan vasta niiden mentyä nukkumaan alkoi tapahtua joella. Oltiin itekki menossa nukkuu ja laitettiin fileet veteen ettei pilaannu ennen aamua. Kun koitin vielä saada yhtä taimenta joka ei tuntunu syövän mitään ni yhtäkkiä näin ku 150cm ankerias ui alavirtaan joku iso riekale suussa ja sitä enne kuulu taimenfileitten luota epämääräsiä ääniä. No juoksin ylös kattoo ja kyllä hyvät taimenfileet oli nyt ankeriailla. Ankeriaat 1 ESAT 0. No saatiin sit idea et otetaa perkuujätteistä pieni lihaköntti ja se kiinni koukkuun. Hulmuteltii perkuujätteitä veessä ja jokee alko nousta ainakin viisi yli metristä ankeriasta. No koukku syötteinee ankeriaitte eteen ja nehä tarttu kiinni! Moni pääs irti mutta yks saatii rannalle asti. Mittaa ei ollu mutta en valehtele jos heitän että lähelle 140 cm lötkö! Ankeriaat 1 ESAT 1 ;) Äkkiä kuvat ja takas veteen. Se yö oli ku unta! Ainut miinus oli että muiden telttailijoiden unet saatto vähän kärsiä, niin täpinöissään touhuttiin iha telttojen vieressä. Pahoittelut vielä jälkikäteen. Aamulla lähettiin käymää Queenstownissa ja pyörittii kaupungilla mutta vesisade pilas kaikki ideat... Se oli viimenen päivä koko porukalla ja hyvästeltiin huikeet reissukaverit! No loppuen lopuks sinä iltana päädyttiin samalle taimenjoelle yöks vaikkakin tiedettiin että teltoilla yöpyminen kielletty. No aamulla herättiin sakot tuulilasissa, oli se vaan sen arvosta ;)... No nukutaan teltassa ja tästä lähtien nukutaan aivan jeerassa! Queenstownissä käytii vielä seuraavana päivänä. Keli suosi nii käytii vuorten päällä kondoli hissillä ja laskee LOGEILLA eli mäkiautoilla. Tuntu eka turhalta maksaa mäen laskusta mutta ku pääs radalle, heräs sisäine Grönholmi henkiin :) Jäätävä kamppailu oli kärkipaikoista ja autotki meniki yllättävän lujaa :D Kaks laskuu maksettiin ja kokemise arvone oli! Queenstownista ostin vielä kaikkien kalastajien suositteleman kalaopaskirjan. John Kent South Island Trout fishing guide. Joka on osottautunut rahan arvoseks! Kirja kertoo eteläsaaren jokien ja järvien maastosta, kaloista, säännöistä jne yksityiskohtasesti.
 
Elämämme ankerias :D


ESAT


Queenstown



Queenstownista päätettii seuraavaks mennä Milford Soundiin kattomaan jylhiä maisemia ja tietysti kalastaa. Ekaks ajettiin Aparima joelle jossa oli tarkotus kalastaa. No aamulla maajussi tuli huutelee teltoille: anybody home? Yee.. luultii että taas sakot mutta jatko: Just to let you know, there is thousands of cows coming! No mikäs sen mukavampaa ku herää keskeltä mullilaumaa ku lehmiä joka puolella eikä ees sakkoja :D Keli kumminki oli pilannu Apariman veden joten jakettiin matkaa. Ajettiin Mavrova riverin ohi ja päätettiin pysähtyä kalaan. Muut kasas vehkeitä ku Eerik oli jo sännänny joelle ja huus: tuokaa haavi! Siinä pienen taistelun jälkeen ylös hyvä 60 cm kirjolohi ruokakalaks. Ruokaa ku alettiin väsää ni kuulu töötin ääni ja ketkäs muutkaan ku tytöt ajo sattumalta ohi ja siinä sitte vaihettiin muutama sana. Oltii varmoja että vielä nähää ku samaa suuntaa oltii menossa ja Milfordiin pitää ajaa ees taas samaa tietä. Ruokailtii sateen takia sillan alla ja jatkettiin matkaa. Ajettiin aina Te anauhun asti ja tankilla kyseltii kalavesistä ja kuulemma sade tällä hetkellä pilannu kaikki. Yks joki kuitenkin oli kirkasvetinen koska se meni järvestä järveen. Waia river. Sielä käytiin ilta ja sieltä Rabbe sai kirjolohen ja laitto takas kasvamaan. Itelläki kävi tuuri ku näin taimenen rannassa ja liutin perhon kalan ohi ni ylös hyvä 45-50cm ruokakala. Te Anaussa oltiii päivä pari ja lähettiin kohti Milford Soundia. 


Apariman mullit herätti jugit yks aamu.




Ertonki ottaa aina ekalla heitolla kalan kuleksimasta :D




Kirreä Hakaniemen sillan alla.


Työpäivä.
Waia River.




Sopivan mittasta.


Tie Anausta Milfordiin on aivan uskomaton! Saa haroo kokoajan silmiä ku mutkan takaa tulee aina vaan hienompia ja taas hienompia maisemia. Ainut miinus oli että tiedetiin et Milfordis kaikki yöpaikat täynnä ja jossaikin oli yövyttävä koska kyseisissä maisemissa oli vietettävä enemmän ku päivä. Tie milfordiin oli pitkä ja satumainen, sademetsistä aina lumivuorien huippuihin. Menomatkalla tuli taas tyttöjä vastaan ja oltiin tuurilla parkissa mutta tytöt pysähty ja lähtivätki jatkaa.. No tuumattiin että ehkä ne on saanu meistä tarpeeks ja lähettiin jatkaa matkaa, mutta jälkeenpäin tuli ilmi että koittivat vaan huijaa. Oikeasti ajoivat tahallaan ohi ja kääntyivät takaisin. Jälkeenpäin sitten kuultiin että olivat koittanu ajaa meijän perässä ja pysäyttää, mutta ei me mitään oltu huomattu. Milfordiin tultiin illaks eikä maisemia kerenny kauaa ihailla kun tuli pimeä ja oli tarkotus yöpaikka ettiä. No kuinka ollakkaan törmättiin toisiin tyttöihin ja päättiin yöpyä samoilla huudeilla. Pieni maa ;) Löyettiin yks sivutie missä oli portti, mutta porttia pysty nostaa joten autot ali ja katottii mihi tie johti. Leiripaikka oli unelma! Tie meni joen rantaan hiekkamontuille. Lumivuoret avautuivat suoraan teltan ovesta! Elämäni hienoin telttapaikka. Seuraavana päivänä kierreltiin tyttöjen kans maisemia ja päätettiin mennä 3 tunnin vaellusreitille Lake Marianille. Reitti oli sopivan mittane ja hieno. Järvi oli lumivuorihuippujen keskellä ja maisemat oli erittäin huikeet! No vaelluksen jälkeen tytöt lähti te Anauhun ja me jäätiin parkkikselle miettii että mitä tehtäis. No ajettiin reitiltä vielä 10km jeeraan hiekkatietä yhelle leirintäalueelle. Siinä selailin tätä erittäin hyödylliseksi todettua kalastusopasta, ja näytti että kolmen tunnin kävelyn päässä ois hyvät kalaveet kyseiseltä leirintä alueelta. Ja 10 tunnin päässä taivaalliset :D No ainut ropleema oli että noin pitkälle oli kiva mennä pidemmäks Aikaa ku päiväks mutta kaupat oli 100km päässä ja ruokaa oli kontissa 3 nuudelipakettia mieheen.


Näihin maisemiin on mukava heräillä ;)



On the road.


Milford Sound.




Kohti Milffoo.
Peilityyni. Vai onko sittenkään?






Frendit.


 Siinä rohkaistiin toisia että nyt otetaa extempore ja kävellään sinne, ja jos eituu kalaa ni menee selviytymiseks mutta jos saadaan kalaa eletään huikeilla kalavesillä pari päivää. Bonus oli että koko reitin ajan voitas kävellä virallisella vaelluspolulla. No kaikille passas ja lyötiin rinkat selkään ja kohti kalavesiä. Tarkotus oli olla 3 tunnin kohalla yötä, mutta vuoristo polku meni liian jyrkissä maisemissa ja yö alko painaa päälle. Kaiken huipuks polku meni 500m joesta sivussa. Kohta huomattiin että oltii tultu jo 5 tuntia ja otsalampun valoon osu kyltti. Vuorenhuippu ja maastoo mihin just ja just sai teltan. Kailkilla oli jo nälkä ja täyty samana iltana uhrata ekat nuudelipaketit. Siinä pähkäiltiin että mitä ollaa lähetty tekemään mutta luotettiin että joki löytyy. Yö meni lepikossa ja seuraavana päivänä kysyttiin ohikulkijoilta onko pitkästi joelle. Patikoijat kertoivat että puoltuntia kävelyä. No lyötiin rinkat selkään ja matka jatku. Kävelijöiden sana piti paikkansa ja Hollyford joki avautu eteen. Aivan unelma kristallinkirkas joki lumivuorihuippuineen! 


Survivors.







Vapaa joka lähtöön.


Kannatti patikoida 25km!
Joenmutkassa oli hyvä nurmikko tasanne mihin sai teltat. Joki oli ku hienoimmissa kalastusvideoissa ja odotukset kovat. No kasattii vehkeet ja alettiin kalastaa. Toivo meinas loppuu ku ei kaloja näkyny, kunnes Tupe tuli yläjuoksulta ja sano nähneensä kaksi 60 senttistä taimenta syömässä perhosia. No, mentiin paikalle ja kyllä läpinäkyvässä vedessä lymys enemmänki isoja taimenia jotka vuorotellen naukkaili perhosia pinnalta. Siinä alettiin yrittää kaloja ja saatiin siimanki päähän mutta pääsivät aina irti. Eerik sai lipalla elämänsä kalan haaviin asti. 67 cm meritaimen. Siitä sai nälkäset nuudelinsekaan vähän muutaki ku maustetta ja oli hyvää! Illaks mentiin samaa mestaan ja kalat oli vieläki mestoilla. Siinä karkuuteltiin isoja ja itellä tärppäs pinta perhoon ennätys kala. 65cm meritaimen. Kala haaviin ja ruokaa oli taas vähäks aikaa. Tompallaki onnisti ja 60cm taimen onnistuneesti ylös asti. Siinä illalla tehtiin sitte taimenta monee eri sorttiii. Oli loimu taimenta, korppujauho taimenta, taimenjauhelihaa (:D) ja nälästä ei ollu enää tietookaa. Hienoja kaloja mutta ruoaks oli otettava että selvittiin reissussa eteepäi. Siinä nautittii nuotiolla hiljaisuudesta ja luonnon rauhasta. Kuitenkaan seuraavana päivänä ei odotettu nii suuria kalamääriä ja oltiin tyytyväisiä reissuun ja jäljellä yks nuudeli paketti ni oli parempi lähtä kohti autoa. 6 tunnin matka meni ripeesti ja kohta oltiin ihmistenilmoilla. Jatkettiin matkaa autolla etelään tietysti eka syömään ja nukkumaan.


Enkat paukku. Tompalle 60cm Itellä 65cm.






Ainut taimen mikä saatiin. Loput oli meritaimenia..


Eerikin mörkö! 67cm!


Muutaki ku maustetta ;)


Parasta kalaa IKINÄ. Loimutettua meritaimenta kirkkaan tähtitaivaan alla.
 Länsirannikolta tarkotus oli lähteä alas kiertää pikaseen etelän maisemat. Täällä kun matkat on lyhyet ajettiin ekana päivänä eteläisimpään kolkkaan jossa oli tiedossa yöpaikka. Toiset tytöt oli kattoneet huudeilta syrjäsen paikan mutta todettiin se liian tuuliseks ja etittiin porukalla uusi. Päädyttin taas hieman kaupungista ulos pusikkoon yöks. Aamulla mentiin paikalliseen uimahallii, joka kyllä maistui kaiken patikoinnin jälkeen ihan hyvältä. Saaren eteläosan kalaveet oli ruskeita joten kalastus ei oikee inspannu näillä seuduilla. Tasasta ja peltoo ja meren vieressä maisemat oli samanlaisia kun Australiassa joten etelässä ei viihdytty kauaa. Ajettiin rantoja pitki opiskelija kaupunkiin Dunedinii. Sielä tuli olo että kaupungissa ei osaa enää elää, kun ollaa nukuttu teltassa tähämennessä kaikki yöt Seelannissa lukuunottamatta ekaa. Siinä oltiin tyttöjenkans leirintäalueella yö ja hyvästeltii tytöt ja lähettiin kohti tarinan mukaan kalaisaa Lake Onslowia. 


Eerikki Seelannin eteläkärjessä. 






#KeepItClassy#OnTheRoad


Onslowilla lyötiin teltat ainoon mettä ryteikön taakse lähelle rantaa. Jututin paikallista kalamiestä joka kertoi saaneensa 14 taimenta päivällä. Sama meis nakkas kourallisen otti perhoja käteen. Ilta tyynty ja lähettiin kalastaa rantoja mutta taimenet näytti meille sen huonon puolen. Ne kyllä söi perhosia mutta ei meijän perhoja. Nää kalat oli oppinu mikä on aito ja mikä ei, kalastuspaine kun on sen verran suuri. Virvelillä tuli muutama pieni mutta ilta jäi vaisuks. Seuraavana päivänä tuuli käänty ja paikalliset sano et taimen ei syö tällä tuulella ja oli kyllä kalastajia mutta kukaan ei oikeen saanu kunnon taimenia. Harmi ettei sattunu oikeet kelit tälle järvelle meijän kohalle koska oli lähettävä jatkaan matkaa sateen takia. Sade veti hiekkatiet kelvottomaks meijän rata-autoille joten pois ei oltais tultu viikkoon jos oltais jääty. No ajettiin sitten 70km päähän joelle vähä vaihteluks. Ilta siinä kalastettiin ja nähtiinki isoja pari mutta ei saatu ylös. Aamulla sateet iski ja päätettiin lähtee kohti kristallinkirkkaita kalavesiä pohjoseen Wanakaan. Ollaan päädytty takas lähtöpisteeseen eli Cromwelliin muistelee menneitä, josta jatketaan matkaa ylöspäin.

-make

Tyttäret ketterät kalassa 


Kohti takana häämöttävää Lake Onslowia




Moi

 

Lake Marian

Gourmet Lunchii