Kultarannikon kartoitusta!

Muutama viikko elämää täällä kultarannikolla takana. Aika mennyt todella nopeasti! Tuohon aikaan mahtuu varmaan pari vähän pilvistä päivää, muuten aurinkoista ja lämpötila kolmeakymppiä. Parempia syyskelejä tuskin voisi toivoa. Toisaalta vähän koleammat päivät saisivat ajatuksia vähän muuallekin kuin rantachillailuun. Työnhaku kun on ollut luonteeltaan "Aamulla ei viitsi, - liian hieno keli, ja illalla ei jaksa".  On tässä parin viikon aikana sähköposteja ja soittoja kyllä saatu aikaan, mutta kovin toissijaista työnhaku on ollut. 

  

Peruspäivä täällä alkaa heräillessä siinä kuuden seitsemän aikoihin aamulla (Make välillä aikasemminkin, liekö syynä tähän että se on meistä toistaiseksi ainut jolla on oma surffilauta), jotain pikaisesti jääkaapista huiviin ja rannalle. Me muut joilla ei vielä surffilautaa ole, ollaan erikoistuttu tollasilla bodyboardeilla aalloilla leikkimiseen. On muuten rentoa! Kerran Make kauhoi aika nopeasti aalloilta pois ja kertoi rantavahdille nähneensä noin parimetrisen kalan uineen vierestä. Mies totesi tyynesti "mm.. that could be a shark or a.. dolphin". Okei, vissiin ihan normaalia?  Myöhemmin niitä oli tullut vastaan enemmänkin. Jopa viisi samaa aikaa, delfiinejä siis..

Make kehittää Fishinkiä ;D

 Tästä asunnosta jokunen sana, missä minä, Make, Tomppa ja Ale ollaan tää tähänastinen aika oleiltu.  Asunto on ollut kertakaikkiaan loistava. Sijainti on noin muutama kilsa Surfersista etelään, Mermaid beachilla. n.700 metriä rantaan ja kauppakeskus liki saman matkan päässä. Takapihalta löytyy uima-allas sekä tenniskenttä. Kyllä siinä jonkin aikaa haukoittiin henkeä ekan kerran kun sisään astuttiin. Kyllähän tää Suomalaiselle alkuun tuntuu aivan uskomattomalta, kelpaa! 

No, ollaan me jotain näkyvää aikaansaatu ruskettuneen (palaneen) ihon lisäksi. Ostettiin parilta kanadalais backpackerilta auto, kun olivat kotiin lähdössä. Ford Falcon vuosimallia 1998, nelilitrasella bensasyöppö myllyllä. Nyt kun tätä kirjoitan, niin tulipa mieleen että pitäis muuten pikkuhiljaa käydä vaihtamassa jonkun meijän nimiin. Kahden viikon sisällä ostosta se pitäis tehä, mikähän päivä nyt on..  Ihan luotto auto ollut, kun ilmastointi toimii -> kaikki hyvin. Tosin kanadalaistytöt puhuivat että tankillisella ajaisi n.600 kilometriä. Tuntuu että hyvä jos pääsee edes 200km..  Siitä voi kyllä kiittää tätä Gold coastin liikennettä joka on yhtä sotkua. Liikennevaloissa ei ole mitään logiikkaa verrattuna Suomeen. Muutaman kilometrin matkassa menee välillä parikymmentä minuuttia helposti. Auto on toiminut ostosta lähtien myös Rabben Antonin ja Tupen asuntoautona kun kämppään ei jokaista saatu. Välillä selkäkipu valitteluja kuulee mutta ilmeisen hyvin jäbät sielä tulee toimeen. Autolla sitten ollaankin pyöritty tässä Gold coastin lähistöllä jo aika paljon. Alkaa tämä Surfersin keskusta olemaan jo aika tuttua seutua. 

Poikain sviitti

Ford Falcon, Ruma mutta vie paljo bensaa.

Pari viikkoa sitten, se taisi olla perjantai kun käytiin Byron bayssa. Pikkukaupunki noin 70 kilsaa tästä Gold coastilta etelään. Olipa meillä syykin miks sinne ajeltiin. Ale ja Rabbe kävi hyppää skydiven (tekee pahaa kirjottaa kun ite ei käynyt :D) muide jäbien kaa sovittiin et käyää heittää se sitte ku on dollareita sen verran paikallisella tilillä. Alella oli aikataulu sellainen että se piti päästä hyppäämään heti koska lento suomeen oli jo varattu. Rabbe siihen sitten rohkeimpana kaveriksi lähti. Kyllähän se harmitti kattoa vierestä ku pojat  hyppäs koneeseen ja ajatteli, että ite vielä joskus joutuu tulla jännittämään samaan paikkaan.. 4500m korkeudesta ja vapaapudotusta ainakin 40 sekuntia! Ei voi varmasti sanoin kuvailla.

Byron oli tosi siisti paikka, aivan eri luonteinen kuin tämä jo kotikyläksi muodostunut Surfers paradise. Hippikaupunki ja sellanen se todellakin oli! Autot noudattivat kaupungin tyyliä ja vastaan tuli, sanotaanko aika mielenkiintoisia kavereita. "happy days ja peace & love". Käytiin auringonlaskun aikaan tällä Baironin kuuluisalla turistitasanteella. Olipa kyllä mahtavat maisemat! Kamera jäi kämpille mutta kyllä puhelinkuvistakin jotenkin näkee missä käytiin.

Australian itäsimmältä spotilta kuvaa, pitää käyä järkkärillä napsiin lisää ku jaksaa.

Byronin biitsiä

Eräs mieleenpainuvin tuttavuus reissulla on muuan John. Tästä tuttavuudesta saamme kiittää täällä aiemmin olleita suomalaisia (Juhana). John on mies kotoisin Texasista mutta asunut täälä jo vuosia. Kysyessämme mitä hän tekee elääkseen hän kertoi omistavansa täältä pari huoneistoa ja pari pohjoisesta.  Suomalaisia kohtaan hän on erittäin ystävällinen ja antaa vastauksia mielellään kaikkiin reissaajien kysymyksiin. Muista kun suomalaisista turisteista ja reissaajista hän ei kuitenkaan tunnu välittävän yhtään, päinvastoin.  Heti ensimmäisellä tapaamisella mies vei meidät hänen omistamaansa asuntoon, yhteen Surfersin korkeista hotelleista.  Ei aikaakaan kun John kävi teettämässä meille avainkortin hotellin spa-osastoille ja saunoihin. Tämä mies tuntee lähes jokaisen täälä käyneen suomalaisen ja toisinpäin. Jo lyhyen juttelun jälkeen huomasimme että meillä onkin paljon yhteisiä tuttuja. Hän myös kertoi olevansa menossa tämän kesän suviksiin.  Mielenkiintoinen tuttavuus!

Tämän kuun ajan täällä Surfers Paradisessa on ollut jonkinlaiset festivaalit. Lähes joka päivä keskustassa on ollut jonkinlaista ohjelmaa.  Neljällä näyttämöllä on ollut erilaisia ohjelmanumeroita moottoripyöräkuskeista erilaisiin huulenheittäjiin. Huumoripitoisia näytöksistä teki se että ne olivat meiän mielestä lähes kaikki toinen toistaan huonompia. Tältä se suomalaiseen silmään näytti Uskomatonta mutta totta. 

Perjantaina oli Anzac day eli Australian ja Uuden-seelannin armeijan juhlapäivä. Täkäläisille  ilmeisesti yksi vuoden isoimpia juhlapäiviä ja yleinen vapaapäivä.

  Illalla nähtiin sitten vaihteeksi jotain positiivisesti yllättävää jos edelliset näytökset olivat pettäneet odotukset. Paikallinen ilotulitusmestaruus ratkaistiin kolmen eri joukkueen välillä. Tämä oli jotain uutta ja isoa suomalaiselle. Näytösten välissä Tompalla soi puhelin. Liisaksi esittäytynyt nainen kertoi että hänen tytär oli nähnyt netissä ilmoituksen jossa suomalaiset jätkät etsivät kämppää Gold coastilla. Sovittiin siinä pikaisesti että tullaan käymään heti huomenna kun lähellä sattui asumaan.

 Lauantaina sitten navigaattoriin saatiin oikea osoite muutaman yrittämän jälkeen ja falcon tienpäälle. Nainen oli portilla vastassa ja vei meidät sisään. "älkää turhaa kenkiä pois ottako ollaan maalla". Pariskunta oli asunut yhdessä samassa talossa 30 vuotta. Jokke, Lisan mies oli muuttanut Australiaan joskus parikymppisenä. Nyt ikää oli 68. Ensisilmäyksellä tämä mies olisi voinut olla vaikka parikymmentä vuotta nuorempi! Normaalia työviikkoa mies teki raksalla ja puheiden mukaan tenniksessä häntä vastaan jäisi äkkiä kakkoseksi. Tutustuimme taloon, jossa oli alakerrassa erillinen huoneisto parilla makuuhuoneella, omalla sisäänkäynnillä. Juotiin parhaat kahvit vähään aikaan (lähellä Juhla mokkaa) ja juteltiin kaikesta mahdollisesta. Oli mielenkiintoinen kuunnella pitkään täälä asuneiden kertomuksia yleisesti kaikesta australiassa ja vielä suomen kielellä! Ihmeen hyvin oli suomenkieli vielä tallessa, tosin osa sanoista tuli paikallisella slangilla. 

 Vielä hetki sitten jo oltiin henkisesti valmistautumassa auto- ja teltta majoitukseen tämän nykykämpän lähtiessä alta mutta nyt Lisa jo tarjosi autossa nukkujille paikkaa alakerrasta. Mitä tämä maksaa? "No päättäkää yhdessä mitä te haluatte maksaa ei ole väliä". Välillä ei oikein itsekään usko mutta asioilla on tapana järjestyä! ;)

 

Paikallisten kanssa biitsillä palloilemassa.

Kengurusta (on muuten hyvää), kanan kautta grillivartaisiin.

Falconilla pääsee, laudatki on giljotiineiksi nimetty jo tuolla kontissa :D

Pojat kävi viidakossa tässä kivenheiton päässä rannikosta.

Nää pitää huolen ettei tennistä pelatessa lyö yli aitojen... melkeen kämmenen kokosia örkkejä.

Kaupunki tarjoaa huiput rantagrillit biitsien läheisyydessä.

Kotikylän maisemia Mermaid Beachilta.

 ~ Bedu

Kohti down underia!

Woop woop!

Pitkän odotuksen ja haikeiden hyvästelyjen jälkeen aamuinen herätyskello ei herättänyt töihin, vaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja kauan haaveiltua reissua. Vaikka reissukokemusta porukalla ei kovin paljoa taustalla ollut, odotukset olivat korkealla tulevan reissun suhteen.
Helsingistä suunnattiin Ruotsiin, jossa odotettiin 8 tuntia seuraavaa lentoa. Ruotsista lennettiin pitkän piinan jälkeen Thaimaan pääkaupunkiin Bangkokiin.

Suomen raitis kevätilma vaihtui hetkessä Bangkokin kuumankosteaan ilmastoon.

Lentokenttä sooloilujen jälkeen lähdimme kartoittamaan Bangkokia. Junamatka lentokentältä keskustaan toi jo hieman esimakua siitä kuinka erilaista elämä voi olla Suomeen verrattuna. Junasta kun päästiin  kadulle heti ensimmäisenä taxikuskit hyppivät silmille kun näkivät 7 valkosta turistia kulkevan possujonossa päämäärättömästi eteenpäin ihmetellen kaikkea eteen tulevaa. Kauaa emme Bangkokissa viihtyneet, joten löydettyämme ensimmäisen taxifirman (joka niisti turisteilta hyvät rahat) kysyimme kyydin Sametille.
   Noin kolmen tunnin matkan jälkeen saavuimme satamaan, josta aikomus oli lähteä Koh Sametille. Hieman epäilytti että voiko netistä niin hienoksi saareksi kuvattua saarta olla koska satama oli täysi slummi.

 Vessat oli 50-luvulta, laiturit oli puiset mutta erittäin huterat ja vesi kaakaon väristä. Teimme kumminkin kaupat paikallisen venekuskin kanssa ja puolen tunnin kulutta matka kohti saarta alkoi. 
    Veden värin vaihtuessa kaakaosta kristallinkirkkaaksi, alkoi merkit paratiisisaarestakin pitää paikkansa. Saaren samettiset hiekkarannat alkoivat erottua kokoajan paremmin ja paremmin. Suuren odotuksen jälkeen vene ajoi rantahiekalle ja loma Sametilla sai alkunsa. Veneestä noustessa, rantaveteen astuessa yllätys oli suuri. Vesi lämmitti varpaita! Veden lämpötila oli 31c ja ilma vielä lämpimämpää. 

  Pienen häsäämisen jälkeen saimme hommattua meille yösijan kaikilla mausteilla. Kamat lyötiin hotelliin ja lähettiin kartottamaan saaren yhtä hienoimmista hiekkarannoista. Käytännössä maattiin loppuilta vain rannalla ja nautittiin hulppeista maisemista. 
     Saaren kokonaisuus avartui vasta seuraavana päivänä, kun astuimme rannalta sisäsaareen jossa paikalliset asuivat ja kulkuyhteydet muille rannoille avautuivat. Vuokrasimme skootterit pariksi päiväksi (4e/24h) ja lähdimme kiertelemään pientä mutta hienoa saarta. Saaren rannat olivat todella hienoja, mutta paikallisten asuinrakennukset hipoivat slummia. 

   Päivä jos toinenkin kului skoottereilla rällätessä, snorklatessa, biitsillä hengatessa, uidessa ja tietysti syödessä. Jokainen ranta käytiin läpi ja koluttiin saaren joka tie. Rannoilla oli hyviä ruokapaikkoja, suhteellisen halpojakin. Toki ensimmäisillä kerroilla hieman aristeli uutta ruokakulttuuria, mutta suurten ennakkoluulojen jälkeen ruoka oli todella hyvää. 
   Yhtenä päivänä lähdimme paikallisten järjestämälle snorklausreissulle, jossa kiersimme 4 eri saaren läheisyydessä olevia koralliriuttoja.

 Snorklaus riutoilla oli kuin unesta, kun aikasemmin oli sukellellut lähinnä Vantaanjoessa ja uima-altaissa. Jokainen hetki veden alla toi silmiin uusia kaloja, kiviä ja koralleja. Kaikki oli uutta ja ennenkokematonta.
   Samet kaikesta hienoudesta huolimatta pisti miettimään saaren asukkaiden elämäntilannetta. Mietimme monesti kuinka vähään he tyytyivät ja osasivat iloita siitä mitä heillä oli. He tekivät kellon ympäri töitä ja silti rahaa kaikkien menojen jälkeen ei paljoa käteen jäänyt.Silloin ajatteli kuinka hyvin asiat siellä kotisuomessa ovat. Välillä olisi tehnyt mieli mennä auttamaan paikallisia arjen askareissa, mutta viikon loman aikataulu ja kielimuuri estivät tämän. Paikalliset ei englantia hirveenä puhuneet.

   Elämysrikkaan viikon jälkeen oli taas aika pakata omaisuus rinkkaan ja hyvästellä saari. Huoneistoa jossa asuimme ylläpiti kaksi noin 25-vuotiasta naista ja monet kerrat olisimme halunneet kiittää heitä todella hyvästä palvelusta, mutta kun he eivät englantia ymmärtäneet päätimme muistaa heitä rahalla. Keräsimme kolehdin ja annoimme heille 500 bahtia kummallekkin (12euroa).

Heille tämä oli monen päivän palkka ja he olivat aivan onnessaan. Kuittasimme lopulta itsemme ulos hotellista ja jätimme taaksemme huikean hienon ja elämyksellisen saaren Koh Sametin.  Saavuimme takaisin slummiseen satamaan, josta kilpailutimme paikallisilta halvemmalla kyydin takaisin Bangkokiin. Matka meni puolta nopeammin takaisin kun saarelle tultaessa. Hommasimme hostellin MBK nimisen kauppakeskuksen läheisyydestä ja kiersimme seuraavan päivän kauppakeskuksessa. Kaupan teko oli hieman erilaista kuin Suomessa. Melkein kaikesta pystyi tinkimään hintaa jopa puolella alaspäin joten hyllyhinnat eivät koskaan pitäneet paikkaansa muuten kuin ruokakaupoissa.  Kauppakeskuksessa pyörityn päivän päätteeksi suuntasimme taas lentokentälle, josta matka kohti Australiaa jatkui. Lento lensi Singaporen kautta, jossa olimme vuorokauden. Singaporeen saavuttua emme saaneet mistään yöpaikkaa, joten päätimme nukkua kentällä.

Ihme kyllä lentokentällä oli sisällä jostain syystä todella kylmä, joten yöunet olivat muutaman tunnin mittaiset. Päätimme kuitenkin lähteä väsyneinä aamulla katsomaan Singaporen keskustaa, koska huhujen mukaan paikka oli todella kaunis. Eikä huhut jääneet huhuiksi kun pääsimme junan siivittämänä keskustaan. Kaikki paikat olivat siistiä ja aivan kuin eri planeetalta Bangkokiin verrattuna.

Rakennukset olivat todella hienoja ja puistoalueet todella siistit. Kokonaisuus Singaporesta avautui meille Marina bay nimisen rakennuksen katolta. Näkymät olivat sanoinkuvaamattomat, ja jos joskus erehdyt poikkeamaan Singaporeen, käy ihmeessä katsastamassa tämä rakennus.

   Päivä meni nopeasti ja haaveet seuraavasta lennosta pitkine unineen valtasivat mielen. Osa nukkui enimpiä univelkoja kentällä ennen lähtöä, kun taas toiset säästivät unia koneeseen jotta matka menisi nopeasti. Tapasimme kentällä myös tulevan kämppämme vuokranantajan Rikun, jonka kanssa kävimme läpi vielä kaikki tarvittavat kämppää ja asumista varten. Muutaman tunnin odotuksen jälkeen päästiin koneeseen ja kuin tuurilla, kone oli puoliksi tyhjä. Koneen noustessa kohti Australiaa väsyneet reissaajat ottivat tyhjiltä penkkiriveiltä makuupaikat. Toiset heräilivät jatkuvasti, mutta osa sai alleen hyvät yöunet. Koneen kaartaessa kohti Gold Coastia väsymys kumminkin unohtui kaikilta. Alla näkyi maa johon pääsemisestä oli haaveiltu monet työpäivät arjen keskellä. Vihdoinkin se oli totta! Olimme turvallisesti päässeet perille Australiaan.
  Renkaiden lyödessä kiitorataan ja koneen ajaessa kohti terminaalia oli fiilis erittäin korkealla. Edessä oli vain enää todella paljon puhuttu Australian tulli joka on todella tarkka kaikesta. Kuitenkaan emme huomanneet tullissa paljon poikkeavaa muihin tulleihin (Antonin ja Tompan reput haisteltiin koirien kanssa kuitenkin tuloksetta) eli hehkutus osottautui vääräksi. Kaiken säädön jälkeen saimme rinkat taas selkään ja matka kohti Gold Coastia alkoi. Saimme hommattua paikalliset bussikortit ja pääsimme bussilla liikenteeseen. 

  Taas olimme uudessa paikassa ja jokainen asia oli uutta. Maisemat olivat todella hienot, biitsiä riitti silmänkantamattomiin ja meri työnsi suuria aaltoja perä perään rannalle. Otimme ensimmäiset tunnit lepoa rannalla ja nautimme auringosta. Odotimme samalla että saaamme avaimet tulevaan vuokrakämppään aivan rannan läheisyydestä. tosin kämpässä sai asua vain 4 (Make, Bedu, Aleksi, Tomppa) joten 3 (Rabbe, Anton, Tupe) joutuivat nukkua seuraavat yöt hostelleissa. Illan saapuessa saimme avaimet ja toiset lähtivät etsimään hostellia. Reaktiot olivat sanoinkuvaamattomat kun avasimme oven ja meitä odotti luksus kämppä uima-altaineen! Pyörimme ensimmäiset tunnit vain ihmetellen kämppää ja sen hienouksia. Toisetkin olivat löytäneet Surfers Paradisestä hostellin. Kaiken alkuhämmästelyn jälkeen olimme vihdoin perillä ja saimme leväyttää rinkat auki ja alkaa nauttimaan hyvistä yöunista.

  Hyvin nukutun yön jälkeen elämä Australiassa alkoi. Ensimmäisen viikon aikana oli tarkoitus hommata kaikki tarvittava eli puhelinliittymät, pankkitilit,auto työt jne...  Kiirettä ei näissäkään asioissa pidetty ja ne hoituivat kuitenkin muutamassa päivässä. Kaikkien virallisuuksien jälkeen edessä on enään työpaikan hommaaminen, johon nyt auton oston jälkeen aletaankin toden teolla keskittyä.. 

Kirjotellaan ja lataillaan kuvia lisää ku keritään!

-Make