Kohti down underia!

Woop woop!

Pitkän odotuksen ja haikeiden hyvästelyjen jälkeen aamuinen herätyskello ei herättänyt töihin, vaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja kauan haaveiltua reissua. Vaikka reissukokemusta porukalla ei kovin paljoa taustalla ollut, odotukset olivat korkealla tulevan reissun suhteen.
Helsingistä suunnattiin Ruotsiin, jossa odotettiin 8 tuntia seuraavaa lentoa. Ruotsista lennettiin pitkän piinan jälkeen Thaimaan pääkaupunkiin Bangkokiin.

Suomen raitis kevätilma vaihtui hetkessä Bangkokin kuumankosteaan ilmastoon.

Lentokenttä sooloilujen jälkeen lähdimme kartoittamaan Bangkokia. Junamatka lentokentältä keskustaan toi jo hieman esimakua siitä kuinka erilaista elämä voi olla Suomeen verrattuna. Junasta kun päästiin  kadulle heti ensimmäisenä taxikuskit hyppivät silmille kun näkivät 7 valkosta turistia kulkevan possujonossa päämäärättömästi eteenpäin ihmetellen kaikkea eteen tulevaa. Kauaa emme Bangkokissa viihtyneet, joten löydettyämme ensimmäisen taxifirman (joka niisti turisteilta hyvät rahat) kysyimme kyydin Sametille.
   Noin kolmen tunnin matkan jälkeen saavuimme satamaan, josta aikomus oli lähteä Koh Sametille. Hieman epäilytti että voiko netistä niin hienoksi saareksi kuvattua saarta olla koska satama oli täysi slummi.

 Vessat oli 50-luvulta, laiturit oli puiset mutta erittäin huterat ja vesi kaakaon väristä. Teimme kumminkin kaupat paikallisen venekuskin kanssa ja puolen tunnin kulutta matka kohti saarta alkoi. 
    Veden värin vaihtuessa kaakaosta kristallinkirkkaaksi, alkoi merkit paratiisisaarestakin pitää paikkansa. Saaren samettiset hiekkarannat alkoivat erottua kokoajan paremmin ja paremmin. Suuren odotuksen jälkeen vene ajoi rantahiekalle ja loma Sametilla sai alkunsa. Veneestä noustessa, rantaveteen astuessa yllätys oli suuri. Vesi lämmitti varpaita! Veden lämpötila oli 31c ja ilma vielä lämpimämpää. 

  Pienen häsäämisen jälkeen saimme hommattua meille yösijan kaikilla mausteilla. Kamat lyötiin hotelliin ja lähettiin kartottamaan saaren yhtä hienoimmista hiekkarannoista. Käytännössä maattiin loppuilta vain rannalla ja nautittiin hulppeista maisemista. 
     Saaren kokonaisuus avartui vasta seuraavana päivänä, kun astuimme rannalta sisäsaareen jossa paikalliset asuivat ja kulkuyhteydet muille rannoille avautuivat. Vuokrasimme skootterit pariksi päiväksi (4e/24h) ja lähdimme kiertelemään pientä mutta hienoa saarta. Saaren rannat olivat todella hienoja, mutta paikallisten asuinrakennukset hipoivat slummia. 

   Päivä jos toinenkin kului skoottereilla rällätessä, snorklatessa, biitsillä hengatessa, uidessa ja tietysti syödessä. Jokainen ranta käytiin läpi ja koluttiin saaren joka tie. Rannoilla oli hyviä ruokapaikkoja, suhteellisen halpojakin. Toki ensimmäisillä kerroilla hieman aristeli uutta ruokakulttuuria, mutta suurten ennakkoluulojen jälkeen ruoka oli todella hyvää. 
   Yhtenä päivänä lähdimme paikallisten järjestämälle snorklausreissulle, jossa kiersimme 4 eri saaren läheisyydessä olevia koralliriuttoja.

 Snorklaus riutoilla oli kuin unesta, kun aikasemmin oli sukellellut lähinnä Vantaanjoessa ja uima-altaissa. Jokainen hetki veden alla toi silmiin uusia kaloja, kiviä ja koralleja. Kaikki oli uutta ja ennenkokematonta.
   Samet kaikesta hienoudesta huolimatta pisti miettimään saaren asukkaiden elämäntilannetta. Mietimme monesti kuinka vähään he tyytyivät ja osasivat iloita siitä mitä heillä oli. He tekivät kellon ympäri töitä ja silti rahaa kaikkien menojen jälkeen ei paljoa käteen jäänyt.Silloin ajatteli kuinka hyvin asiat siellä kotisuomessa ovat. Välillä olisi tehnyt mieli mennä auttamaan paikallisia arjen askareissa, mutta viikon loman aikataulu ja kielimuuri estivät tämän. Paikalliset ei englantia hirveenä puhuneet.

   Elämysrikkaan viikon jälkeen oli taas aika pakata omaisuus rinkkaan ja hyvästellä saari. Huoneistoa jossa asuimme ylläpiti kaksi noin 25-vuotiasta naista ja monet kerrat olisimme halunneet kiittää heitä todella hyvästä palvelusta, mutta kun he eivät englantia ymmärtäneet päätimme muistaa heitä rahalla. Keräsimme kolehdin ja annoimme heille 500 bahtia kummallekkin (12euroa).

Heille tämä oli monen päivän palkka ja he olivat aivan onnessaan. Kuittasimme lopulta itsemme ulos hotellista ja jätimme taaksemme huikean hienon ja elämyksellisen saaren Koh Sametin.  Saavuimme takaisin slummiseen satamaan, josta kilpailutimme paikallisilta halvemmalla kyydin takaisin Bangkokiin. Matka meni puolta nopeammin takaisin kun saarelle tultaessa. Hommasimme hostellin MBK nimisen kauppakeskuksen läheisyydestä ja kiersimme seuraavan päivän kauppakeskuksessa. Kaupan teko oli hieman erilaista kuin Suomessa. Melkein kaikesta pystyi tinkimään hintaa jopa puolella alaspäin joten hyllyhinnat eivät koskaan pitäneet paikkaansa muuten kuin ruokakaupoissa.  Kauppakeskuksessa pyörityn päivän päätteeksi suuntasimme taas lentokentälle, josta matka kohti Australiaa jatkui. Lento lensi Singaporen kautta, jossa olimme vuorokauden. Singaporeen saavuttua emme saaneet mistään yöpaikkaa, joten päätimme nukkua kentällä.

Ihme kyllä lentokentällä oli sisällä jostain syystä todella kylmä, joten yöunet olivat muutaman tunnin mittaiset. Päätimme kuitenkin lähteä väsyneinä aamulla katsomaan Singaporen keskustaa, koska huhujen mukaan paikka oli todella kaunis. Eikä huhut jääneet huhuiksi kun pääsimme junan siivittämänä keskustaan. Kaikki paikat olivat siistiä ja aivan kuin eri planeetalta Bangkokiin verrattuna.

Rakennukset olivat todella hienoja ja puistoalueet todella siistit. Kokonaisuus Singaporesta avautui meille Marina bay nimisen rakennuksen katolta. Näkymät olivat sanoinkuvaamattomat, ja jos joskus erehdyt poikkeamaan Singaporeen, käy ihmeessä katsastamassa tämä rakennus.

   Päivä meni nopeasti ja haaveet seuraavasta lennosta pitkine unineen valtasivat mielen. Osa nukkui enimpiä univelkoja kentällä ennen lähtöä, kun taas toiset säästivät unia koneeseen jotta matka menisi nopeasti. Tapasimme kentällä myös tulevan kämppämme vuokranantajan Rikun, jonka kanssa kävimme läpi vielä kaikki tarvittavat kämppää ja asumista varten. Muutaman tunnin odotuksen jälkeen päästiin koneeseen ja kuin tuurilla, kone oli puoliksi tyhjä. Koneen noustessa kohti Australiaa väsyneet reissaajat ottivat tyhjiltä penkkiriveiltä makuupaikat. Toiset heräilivät jatkuvasti, mutta osa sai alleen hyvät yöunet. Koneen kaartaessa kohti Gold Coastia väsymys kumminkin unohtui kaikilta. Alla näkyi maa johon pääsemisestä oli haaveiltu monet työpäivät arjen keskellä. Vihdoinkin se oli totta! Olimme turvallisesti päässeet perille Australiaan.
  Renkaiden lyödessä kiitorataan ja koneen ajaessa kohti terminaalia oli fiilis erittäin korkealla. Edessä oli vain enää todella paljon puhuttu Australian tulli joka on todella tarkka kaikesta. Kuitenkaan emme huomanneet tullissa paljon poikkeavaa muihin tulleihin (Antonin ja Tompan reput haisteltiin koirien kanssa kuitenkin tuloksetta) eli hehkutus osottautui vääräksi. Kaiken säädön jälkeen saimme rinkat taas selkään ja matka kohti Gold Coastia alkoi. Saimme hommattua paikalliset bussikortit ja pääsimme bussilla liikenteeseen. 

  Taas olimme uudessa paikassa ja jokainen asia oli uutta. Maisemat olivat todella hienot, biitsiä riitti silmänkantamattomiin ja meri työnsi suuria aaltoja perä perään rannalle. Otimme ensimmäiset tunnit lepoa rannalla ja nautimme auringosta. Odotimme samalla että saaamme avaimet tulevaan vuokrakämppään aivan rannan läheisyydestä. tosin kämpässä sai asua vain 4 (Make, Bedu, Aleksi, Tomppa) joten 3 (Rabbe, Anton, Tupe) joutuivat nukkua seuraavat yöt hostelleissa. Illan saapuessa saimme avaimet ja toiset lähtivät etsimään hostellia. Reaktiot olivat sanoinkuvaamattomat kun avasimme oven ja meitä odotti luksus kämppä uima-altaineen! Pyörimme ensimmäiset tunnit vain ihmetellen kämppää ja sen hienouksia. Toisetkin olivat löytäneet Surfers Paradisestä hostellin. Kaiken alkuhämmästelyn jälkeen olimme vihdoin perillä ja saimme leväyttää rinkat auki ja alkaa nauttimaan hyvistä yöunista.

  Hyvin nukutun yön jälkeen elämä Australiassa alkoi. Ensimmäisen viikon aikana oli tarkoitus hommata kaikki tarvittava eli puhelinliittymät, pankkitilit,auto työt jne...  Kiirettä ei näissäkään asioissa pidetty ja ne hoituivat kuitenkin muutamassa päivässä. Kaikkien virallisuuksien jälkeen edessä on enään työpaikan hommaaminen, johon nyt auton oston jälkeen aletaankin toden teolla keskittyä.. 

Kirjotellaan ja lataillaan kuvia lisää ku keritään!

-Make