Lähiöstä lämpöön: Kultarannikon kartoitusta!

Muutama viikko elämää täällä kultarannikolla takana. Aika mennyt todella nopeasti! Tuohon aikaan mahtuu varmaan pari vähän pilvistä päivää, muuten aurinkoista ja lämpötila kolmeakymppiä. Parempia syyskelejä tuskin voisi toivoa. Toisaalta vähän koleammat päivät saisivat ajatuksia vähän muuallekin kuin rantachillailuun. Työnhaku kun on ollut luonteeltaan "Aamulla ei viitsi, - liian hieno keli, ja illalla ei jaksa". On tässä parin viikon aikana sähköposteja ja soittoja kyllä saatu aikaan, mutta kovin toissijaista työnhaku on ollut.

Peruspäivä täällä alkaa heräillessä siinä kuuden seitsemän aikoihin aamulla (Make välillä aikasemminkin, liekö syynä tähän että se on meistä toistaiseksi ainut jolla on oma surffilauta), jotain pikaisesti jääkaapista huiviin ja rannalle. Me muut joilla ei vielä surffilautaa ole, ollaan erikoistuttu tollasilla bodyboardeilla aalloilla leikkimiseen. On muuten rentoa! Kerran Make kauhoi aika nopeasti aalloilta pois ja kertoi rantavahdille nähneensä noin parimetrisen kalan uineen vierestä. Mies totesi tyynesti "mm.. that could be a shark or a.. dolphin". Okei, vissiin ihan normaalia? Myöhemmin niitä oli tullut vastaan enemmänkin. Jopa viisi samaa aikaa, delfiinejä siis..

Make kehittää Fishinkiä ;D

Tästä asunnosta jokunen sana, missä minä, Make, Tomppa ja Ale ollaan tää tähänastinen aika oleiltu. Asunto on ollut kertakaikkiaan loistava. Sijainti on noin muutama kilsa Surfersista etelään, Mermaid beachilla. n.700 metriä rantaan ja kauppakeskus liki saman matkan päässä. Takapihalta löytyy uima-allas sekä tenniskenttä. Kyllä siinä jonkin aikaa haukoittiin henkeä ekan kerran kun sisään astuttiin. Kyllähän tää Suomalaiselle alkuun tuntuu aivan uskomattomalta, kelpaa!

No, ollaan me jotain näkyvää aikaansaatu ruskettuneen (palaneen) ihon lisäksi. Ostettiin parilta kanadalais backpackerilta auto, kun olivat kotiin lähdössä. Ford Falcon vuosimallia 1998, nelilitrasella bensasyöppö myllyllä. Nyt kun tätä kirjoitan, niin tulipa mieleen että pitäis muuten pikkuhiljaa käydä vaihtamassa jonkun meijän nimiin. Kahden viikon sisällä ostosta se pitäis tehä, mikähän päivä nyt on.. Ihan luotto auto ollut, kun ilmastointi toimii -> kaikki hyvin. Tosin kanadalaistytöt puhuivat että tankillisella ajaisi n.600 kilometriä. Tuntuu että hyvä jos pääsee edes 200km.. Siitä voi kyllä kiittää tätä Gold coastin liikennettä joka on yhtä sotkua. Liikennevaloissa ei ole mitään logiikkaa verrattuna Suomeen. Muutaman kilometrin matkassa menee välillä parikymmentä minuuttia helposti. Auto on toiminut ostosta lähtien myös Rabben Antonin ja Tupen asuntoautona kun kämppään ei jokaista saatu. Välillä selkäkipu valitteluja kuulee mutta ilmeisen hyvin jäbät sielä tulee toimeen. Autolla sitten ollaankin pyöritty tässä Gold coastin lähistöllä jo aika paljon. Alkaa tämä Surfersin keskusta olemaan jo aika tuttua seutua.

Poikain sviitti

Ford Falcon, Ruma mutta vie paljo bensaa.

Pari viikkoa sitten, se taisi olla perjantai kun käytiin Byron bayssa. Pikkukaupunki noin 70 kilsaa tästä Gold coastilta etelään. Olipa meillä syykin miks sinne ajeltiin. Ale ja Rabbe kävi hyppää skydiven (tekee pahaa kirjottaa kun ite ei käynyt :D) muide jäbien kaa sovittiin et käyää heittää se sitte ku on dollareita sen verran paikallisella tilillä. Alella oli aikataulu sellainen että se piti päästä hyppäämään heti koska lento suomeen oli jo varattu. Rabbe siihen sitten rohkeimpana kaveriksi lähti. Kyllähän se harmitti kattoa vierestä ku pojat hyppäs koneeseen ja ajatteli, että ite vielä joskus joutuu tulla jännittämään samaan paikkaan.. 4500m korkeudesta ja vapaapudotusta ainakin 40 sekuntia! Ei voi varmasti sanoin kuvailla.

Byron oli tosi siisti paikka, aivan eri luonteinen kuin tämä jo kotikyläksi muodostunut Surfers paradise. Hippikaupunki ja sellanen se todellakin oli! Autot noudattivat kaupungin tyyliä ja vastaan tuli, sanotaanko aika mielenkiintoisia kavereita. "happy days ja peace & love". Käytiin auringonlaskun aikaan tällä Baironin kuuluisalla turistitasanteella. Olipa kyllä mahtavat maisemat! Kamera jäi kämpille mutta kyllä puhelinkuvistakin jotenkin näkee missä käytiin.

Australian itäsimmältä spotilta kuvaa, pitää käyä järkkärillä napsiin lisää ku jaksaa.

Byronin biitsiä

Eräs mieleenpainuvin tuttavuus reissulla on muuan John. Tästä tuttavuudesta saamme kiittää täällä aiemmin olleita suomalaisia (Juhana). John on mies kotoisin Texasista mutta asunut täälä jo vuosia. Kysyessämme mitä hän tekee elääkseen hän kertoi omistavansa täältä pari huoneistoa ja pari pohjoisesta. Suomalaisia kohtaan hän on erittäin ystävällinen ja antaa vastauksia mielellään kaikkiin reissaajien kysymyksiin. Muista kun suomalaisista turisteista ja reissaajista hän ei kuitenkaan tunnu välittävän yhtään, päinvastoin. Heti ensimmäisellä tapaamisella mies vei meidät hänen omistamaansa asuntoon, yhteen Surfersin korkeista hotelleista. Ei aikaakaan kun John kävi teettämässä meille avainkortin hotellin spa-osastoille ja saunoihin. Tämä mies tuntee lähes jokaisen täälä käyneen suomalaisen ja toisinpäin. Jo lyhyen juttelun jälkeen huomasimme että meillä onkin paljon yhteisiä tuttuja. Hän myös kertoi olevansa menossa tämän kesän suviksiin. Mielenkiintoinen tuttavuus!

Tämän kuun ajan täällä Surfers Paradisessa on ollut jonkinlaiset festivaalit. Lähes joka päivä keskustassa on ollut jonkinlaista ohjelmaa. Neljällä näyttämöllä on ollut erilaisia ohjelmanumeroita moottoripyöräkuskeista erilaisiin huulenheittäjiin. Huumoripitoisia näytöksistä teki se että ne olivat meiän mielestä lähes kaikki toinen toistaan huonompia. Tältä se suomalaiseen silmään näytti Uskomatonta mutta totta.

Perjantaina oli Anzac day eli Australian ja Uuden-seelannin armeijan juhlapäivä. Täkäläisille ilmeisesti yksi vuoden isoimpia juhlapäiviä ja yleinen vapaapäivä.

Illalla nähtiin sitten vaihteeksi jotain positiivisesti yllättävää jos edelliset näytökset olivat pettäneet odotukset. Paikallinen ilotulitusmestaruus ratkaistiin kolmen eri joukkueen välillä. Tämä oli jotain uutta ja isoa suomalaiselle. Näytösten välissä Tompalla soi puhelin. Liisaksi esittäytynyt nainen kertoi että hänen tytär oli nähnyt netissä ilmoituksen jossa suomalaiset jätkät etsivät kämppää Gold coastilla. Sovittiin siinä pikaisesti että tullaan käymään heti huomenna kun lähellä sattui asumaan.

Lauantaina sitten navigaattoriin saatiin oikea osoite muutaman yrittämän jälkeen ja falcon tienpäälle. Nainen oli portilla vastassa ja vei meidät sisään. "älkää turhaa kenkiä pois ottako ollaan maalla". Pariskunta oli asunut yhdessä samassa talossa 30 vuotta. Jokke, Lisan mies oli muuttanut Australiaan joskus parikymppisenä. Nyt ikää oli 68. Ensisilmäyksellä tämä mies olisi voinut olla vaikka parikymmentä vuotta nuorempi! Normaalia työviikkoa mies teki raksalla ja puheiden mukaan tenniksessä häntä vastaan jäisi äkkiä kakkoseksi. Tutustuimme taloon, jossa oli alakerrassa erillinen huoneisto parilla makuuhuoneella, omalla sisäänkäynnillä. Juotiin parhaat kahvit vähään aikaan (lähellä Juhla mokkaa) ja juteltiin kaikesta mahdollisesta. Oli mielenkiintoinen kuunnella pitkään täälä asuneiden kertomuksia yleisesti kaikesta australiassa ja vielä suomen kielellä! Ihmeen hyvin oli suomenkieli vielä tallessa, tosin osa sanoista tuli paikallisella slangilla.

Vielä hetki sitten jo oltiin henkisesti valmistautumassa auto- ja teltta majoitukseen tämän nykykämpän lähtiessä alta mutta nyt Lisa jo tarjosi autossa nukkujille paikkaa alakerrasta. Mitä tämä maksaa? "No päättäkää yhdessä mitä te haluatte maksaa ei ole väliä". Välillä ei oikein itsekään usko mutta asioilla on tapana järjestyä! ;)